Uusperheen pyykkisysteemi

Heippa vaan,

Joku aika sitten tuskailin pyykkivuoren kanssa. Nyt tartuin tuumasta toimeen ja suunnittelin toimivan pesulajärjestelmän meille...tai en ole vielä paljon testannut mutta aika näyttää toimiiko systeemi.

Meitä on siis 9 henkeä. Tämä tarkoittaa vähintään 7 koneellista pyykkiä viikossa. Oikeasti pitäisi pestä enemmänkin mutta vielä toista pesukonetta ei ole kytketty ja aika on rajallinen. Ongelmana on ollut että pyykkikoreja on 1 johon kaikki tunkee likaiset vaatteensa. Tai että ne heitetään teinien toimesta pesuhuoneen lattialle tai pesukoneen päälle tai lakanat kasataan röykkiöiksi ikkunan eteen penkille (minun toimesta).

Hankin 8 kpl näppäränkokoista kannellista koria jotka nimesin niin että yhteen koriin tulee yhden, kahden tai kolmen ihmisen vaatteet. Lisäksi 3 koria lakanoille, pyyhkeille ja muille kodin tekstiileille.
Lajittelu helpottuu kun pesee aina tiettyjen ihmisten pyykit kerralla eikä tarvitse penkoa ja etsiä koko läjästä just niitä tyttären haluamia collegehousuja seuraavan päivän tanssitunnille.

Oman korin löytäminen on helppoa koska kansissa lukee nimet! Ei pitäisi olla rakettitiedettä toimittaa omia likapyykkejä oikeisiin koreihin. Ainakin 4 vuotias tytär jo innolla sinne niitä on kiikuttamassa.

Tadaa, kaikki lajiteltu nätisti omiin koreihinsa

Lasten pyykkikorit heti kylppäriin tullessa. Vähänkö kätevä siihen tuoda omat pyykkinsä....

Tämmöistä meillä jos helpottaisi äipän jokapäiväistä pyykkituskaa :)

Uusperheen arkea eräänä keskiviikkoiltana

Raportti täältä kylpyhuoneesta...oon ihan pikkuisen väsynyt joten älkää säikähtäkö jos teksti on hieman levotonta.

"Lisäää vaahtoa, äitiii!!! Äiti!! Äiti anna lisää vaahtoa!!!!"
"Äitiii, taitinko litää paahtoaaa"
"Äitiii kato! Olen vaahtopää Hilda!"
"Niin ito loikkuu keikkuu, poit poit minun paahto, ikioma. Äiti kato minä uitkentelen!"
...ja sitten uudella taktiikalla (anovalla äänellä): "saiisinko lisää vaahtoa?...No hyvä on sitten.

Kaksi pikku tytärtä (2 ja 4-vuotiaat) kylpee niinkuin joka keskiviikkona. Vaahtoa pitää olla ihan liikaa. Leluja pitää olla. Sitten läträtään ja huudetaan. Leikitään että ammeet on metsän lampia ja niissä uidaan ja ollaan rannalla.

Yleensä samaan aikaan minulla on pyykkien lajittelu ja viikkaustuokio. Nyt ei näköjään.  Ei sen puoleen se olisi kyllä tarpeellisempaa puuhaa. Edessäni on täysi pyykkitelineellinen vaatteita. Telineellä on sikin sokin isännän T-paitaa, tyttären hameita, tyynyliinoja, balettimekko, ja näköjään reikäisiä pörrösukkia!! (hmmm...kenties talven varalle?) Saunan nurkassa lauteilla on iso läjä puhdasta lajittelematonta mustaa pyykkiä. Huppareita on nätisti saunan oven päällä ja saunassa pyykkinarut notkuu pyykkiä. Takanani on aivan valtava kasa pesemätöntä lakanoita ja pyyhkeitä Ei voi mitään. Pyykkiä vaan kertyy 9 hengen taloudessa enemmän kuin ehtii pesemään ja säännöllisesti meillä käy yökylässä teinien kavereitakin tai meidän kavereita!

Sitten se lajittelu ja miettiminen kenen teinin sukka tämä on?? Jos tyypeillä on kaikilla kengän numero 41? 11-vuotiaan tyttären ja pikkutyttöjen sukat nyt tunnistaa ihan värienkin puolesta. Ja 8-vuotiaan pojan sukat on kuitenkin pienempiä kuin isompien poikien. Isännän 43-45 kokoinen sukka erottuu joukosta. Minulla ei ole sukkia. Olen paljasjalkainen nainen. No on mulla niitä reikäisiä pörrösukkia...talvenvaralle.

Oon miettinyt jo monta vuotta että jokaisella olisi oma pyykkikori ja sitten aina pesisi yhden tyypin pyykit kerrallaan. Ehkä ne sukatkin pariutuisi helpommin jos ne ei hukkuisi pyykkikoriin. Mutta ei ole saanut aikaiseksi. Ehkä tämä kirjoittaminen käynnisti prosessin epäkäytännöllisen äipän pyykin esikäsittelyn funktionaalisen aikakauden. Ken tietää?

Syötiin maittava ilta-ateriakin nam nam. Löysin nimittäin kaapin uumenista nuudelipaketteja ja paistoin makkaraa lisukkeeksi. Sitten vaan puikot käteen. Eksoottista. Lapsille menee kaikki ruoka paremmin jos niitä syödään puikoilla. Isäntä sai eilen jonkun kanakohtauksen. Toi kaupasta 1400 g tulisia kanan koipia ja kokonaisen uunibroilerin. Sitten katsottiin illan kähmässä Dreddiä (joka oli b-luokan scifipolliisi leffa) ja dippailtiin niitä kanajuttuja. Tänään iltapalaksi varmaan se kokonainen kana sitten...huhhuh.

Nuudelia puikoilla ja sormin

Kohta saalistan nuo vaahtohirviöt kylvystä ja asettelen ne isänsä kainaloon sohvalle kuuntelemaan jotain satukasettia ja mutustamaan paahtoleipää iltapalaksi. Sitten ne riehuu vielä ennen nukkumaanmenoa. Sitten uhkailen että tontut kurkkii ja laitan meditaatiounimusiikkia you tubesta. Kait ne yleensä nukahtaa siinä yhdeksän kieppeissä. Iskän pitää antaa hapersuleja (superhaleja) ja istua 4-vuotiaan sängyssä jutustelemassa sillä aikaa kun minä kiikutan 2-vuotiasta sadannen kerran takaisin omaan sänkyyn.

Ennustus: klo 20.55 jompikumpi isommista kotona olevista muksuista saa päähänsä että minun pitää auttaa läksyissä, kuulustella kokeisiin, korjata reppu, kontaktoida koulukirja tai käydä kaupasta hakemassa jotain hirmu tarpeellista. Meillä on nimittäin sovittu sääntö että äitiä saa häiritä ennen yhdeksää koulu ym. tärkeillä asioilla. Sen jälkeen olkoonsa vaikka algebran sulkeiset niin ei auta. (tai tottapuhuen lipsun säännöstä alvariinsa koska olen niin heikko luonne) Äipän on joskus levättävä. Haluaa keittää iltateetä ja lukea jotain hyvää kirjaa. Tai soitella vaikka djempellä tai kitaralla. Tai maalata. Tai vaan tuijottaa tyhjyyteen. Aivot pehmeänä. Hiljaisuudessa. Ihanaa. Kukaan ei kilju, pölötä, mölötä, vaadi, riehu, meuhkaa...On vain väsyneet vanhemmat jotka ovat selvinneet jälleen voittajina yhdestä päivästä. Ajan virrassa. Hilda huokailee ja hihittelee ammeessa että "Olo on kuin rentoutuneella karhulla". No hyvä että edes jollain on rentoutunut olo...

Idyllinen kylpyhuoneemme

Harrastukseni osa 1: Afrikkalainen rummutus (joskus)

Silloin monta vuotta sitten tutustuin isännän kautta shamanismiin ja rumpuihin jotka kuuluu luonnollisesti tähän aihepiiriin. Opettelin myös valmistamaan ja kuvioimaan perinteisiä ja vähemmän perinteisiä rumpuja. Ihan siinä määrin että joskus niitä isännän kanssa tilaustöinä tehdään vieläkin.

Rummuttelu ihan perinteisellä shamaanirummullakin on kivaa. (varsinkin jos pääsee luontoon ja kuulee kaiun rajamailla eläinten huudot) Opettelin ensin sellaisella poronnahkakalvoisella itsetehdyllä rummulla Afrikkalaisia rytmejä. Ihan opettelin You Tuben kautta --> Djempen soiton alkeet.   Miksi hurahdin juuri Afrikkalaisiin rytmeihin...? En tiedä oikein itsekään. Sanoja jotka voisivat kuvailla asiaa ovat:  Ilo. Alkukantaisuus. Perusasiat. Luonto.

"Yksi tärkeimmistä avainsanoista afrikkalaisessa rummutuksessa on ilo. "Kun aloitin rumpujen soiton ja etenkin kun valitsin afrikkalaiset rytmit, en osannut kuvailla kokemaani tunnetta millään muulla tavalla, kuin puhtaalla ilon tunteella, joka syntyi soittamisesta. Kuinka se toimii, vain luoja tietää,"
Aviv Ben-Yehuda

Kuvassa en tod. rummuta vaan otan selfietä hahha

Täytyy myöntää että en ole luontojaan mikään rytmivirtuoosi vaan ihan tositosi alkeista piti lähteä liikkeelle. Hauskaa oli kun lähdettiin ihan rytmillä One ba-na-na tai catch fis-hes - woman catch fish-es. Siis hankala selittää tarkemmin koska kyseessä on kuitenkin myös tekniikka että miten rumpua lyödään (keskelle vai reunaan ja millä käden osalla ja vielä onko ranne lukittu vai läpsäistäänkö rennolla ranteella, ja onko sormet erillään jne.). Sitten piti muistutukseksi piirtää paperille kaavioita. Tämä on todellakin vasta lasten alkeita mitä minä opettelen.

"Opimme, että Djembe rummulla voi soittaa kolme erilaista sointua. Ne olivat isä: Boom, äiti: Pe, ja lapsi: Pa. Jokainen sointu myös soitettiin eri tavalla. Boom soitettiin käyttäen koko kämmentä, Pe soitettiin sormet tiukasti kiinni toisissaan, koskien rumpua sormilla ei kämmenillä, ja kolmas eli Pa soitettiin sormet hieman toisista erillään, koskien rumpua vain sormen päillä."

Isäntähän innostui hankkimaan minulle synttärilahjaksi kaunissointuisen pienen djemben. Onhan se ihan eri soittaa oikealla djempellä tuollaisia rytmejä kuin kumeammalla ja ohuempikalvoisella shamaanirummulla.

"Uskon, että rummutus yleensä ja erityisesti afrikkalainen rummutus koskettaa meitä jostain todella syvältä sisältä. Kun tuo paikka ihmisessä tulee kosketetuksi, syntyy myös liike ja liikehdintä alkaa kuin luonnostaan. Tämä paikka on tavallaan hyvin vanha ja aivan peruslähtökohta elämässämme."

Lainaukset: 
Afrikkalainen rummutus: löytömatka elämän perusenergian lähteelle

levoton oksa keinuva sydän

Ihanaa! Nuoruuteni rakkaus Leif Färding. Sain postissa tilaamani kirjan. Nyt täytyy kirjoittaa runo joka teki minuun vaikutuksen 15 vuotiaana. Muistan vieläkin sen hetken kun istuin bussissa punainen baskeri päässäni ja päälläni oli vihreä samettitakki, jalassani keltaiset housut. Oli syksy. Luin Leifin runokokoelmaa seitsämän vuoden runoja. Kirja oli kirkkaan keltainen. Minä olin nuori. Sydämeni jyskytti. Sain ahaa elämyksen. Janosin taiteilijaksi...

Sateenkeltainen vuodenaika,
lehtien kahinan seassa päihtynyt taiteilija.

Pitkällä matkallaan maahan missä kauneus
paljastaa kapeat olkapäänsä,
hän väsyi mielettömään maailmaan ja
lepää päissään keltaisten lehtien seassa.

Hellästi peittelee tuuli ystävämme, hellästi
tipahtaa koivunlehti nenänpäähän.
Pian sadepisarain tanssi hänet herättää.

Leif Färding, 1977

Löydän itsestäni edelleen tuon tytön.

Syksyinen kuva pihaltamme

Halloween, Kekri ja Pyhäinpäivä 31.10

31.10 on tietyllä tavalla merkittävä päivä itselleni henkilökohtaisesti koska se sattuu olemaan syntymäpäiväni. Vanhan ajan mukaan siihen on vuosi loppunut eli Kekriin ja tänään on Taivaannaulan kalenterin mukaan vuoden ensimmäinen päivä. Taivaannaula on yhdistys joka vaalii muinaisia Suomalaisia perinteitä, vuodenkiertoa ja juhlia. Hatunnoston arvoinen asia!

Meillä ei ole koskaan Halloweeniä vietetty perheen kesken eikä kyllä Kekriäkään. Pyhäinpäivänä kynttilöitä ollaan sytytetty ja minun synttäreitä on vietetty. Yleensä ihan kotona perheen kesken koska meidän uusperheessä rytmi menee niin että kun minun syntymäpäivän jälkeisenä viikonloppuna on isänpäivä niin automaattisesti pojat tulee lokakuun viimeisenä viikonloppuna ja myöskin marraskuun ekana viikonloppuna.

Minut oltaisiin joskus muinaisella keskiajalla leimattu noidaksi. Punapää joka keräilee yrttejä ja on kiinnostunut mystiikasta, unista, astrologiasta ja kaikesta poikkitaiteellisesta toiminnasta. Voisin kuvitellakin itseni paljain jaloin tanssahtelemassa druidina kivikehän ympärillä. Hengensisaret tavataan Kyöpelivuorella, hehhe.

Lapsuudessa ei ollut olemassakaan Halloweeniä mutta nyt sitä pusketaan meidän ajassa joka tuutista. Lapsilla on juhlat päiväkodissa ja koulussa discoillaan, aikuisten kökkäjäisistä puhumattakaan...

Pohtimo ja Pionella 23.10.2015 Halloween juhlissa

Viime viikonloppuna olimme mukana Halloween tapahtumassa esiintyvinä melankolisina ja slaavilaishenkisinä klovneina. Samovaarista teetä, vähän taikuutta, taidetta ja mystistä musiikkia kera kauhutarinoiden lukemisen jonka toteutti paikallisen kirjallisuusyhdistyksen väki. Samalla jätimme jäähyväiset ihanalle "adoptoidulle" työläistalolle joka oli kulttuuritapahtumien keskus 8 kuukauden ajan. Pikkukaupungissa se oli iso asia. Niinpä oli ihanaa kun tapahtumassa oli n. 300 kävijää ja lähes kaikki pukeutuneina upeisiin naamiaisasuihin. Pikkuisen halloweenvastainen kylmä sieluni sai kipinää. Miksipäs ei. Kaikki ilo ja valo on tervetullutta pimeään!

Keski-ikäisen naisen kosmetiikkavillitys

Kääk, tajusin että minusta - Nivean perusvoiteen käyttäjästä joka on tähän saakka saippualla kasvonsa pessyt ja tehnyt itse kaikenmaailman kasvonaamioita keittiön kaapeista - on tullut oikea kosmetiikka hirmu. Tämä kaikki on hiipinyt aivan salakavalasti elämääni ihan viime aikoina...

Minulta löytyy oikea meikin puhdistusaine jota varovasti käytän vanutupon avulla ettei kallisarvoiset silmänympärykset ryppyyntysi.
Löytyy myös anti age - seerumeita jotka ovat ihmeellisiä. Ihan kuin iho kiristyisi ja silostuisi kun niitä laittaa meikin alle. (onkohan kovin terveellisiä?!?)
Joo sitten löytyy aivan mahtava vanhojen rouvien kevyt meikkivoide joka taianomaisesti tasoittaa ihon sävyn jättämättä mitään pakkelia naamaan.
Yöksi levitän runsaasti ihoa kosteuttavaa, kimmoisuutta ja heleyttävää lisäävää yövoidetta.
Hiusseerumikin on - vain pari tippaa ja hiukset ovat runsaammat ja kiiltelevämmät!
Ja vielä yksi paljastus...Oh la laa - sokerina pohjalla vielä body firming lotion. Siis uskokaa tai älkää - siinä testiryhmän vatsasta katosi 8 cm kuukaudessa!!

Oonkohan tullut hulluksi ja onko tämä orastavaa keski-iän kriisiä?

Kohta varmaan käyn jossain ripsien pidennyksessä ja sitten seuraava askel onkin varmaan rasvaimu. Kaikkeen sitä joutuu.

Tuimana "Rumi" siellä seinällä katselee seuranaan naamiot ja kitara.

Synttärit, Halloweenipippalot, muuttoapu ja kurssijärjestelyt yhtäaikaa!

Kovin tuntuu hektiseltä/haastavalta nyt maman elämä. Tämähän blogi on oiva tapa jäsennellä tulevia tekemättömiä ja pakko tehdä asioita. Hieman suunnitelmallisuutta tähän kaoottiseen päähän.


1.  Tänään: yläkerran eli teinien valtakunnan perussiivous ja kakkupohjan leipomista perjantain syntymäpäiville. Kylpyilta. Tähän kaikkeen aikaa 4 tuntia. Iiik. Toivon mukaan meillä on jotain helppoja ruoka-aineksia kaapissa kun perhe on ruokittavakin jossain välissä. Eilen muuten leivottiin jo tyttöporukalla minä Hilda 4 v. Matilda 2v. ja Emilia kohta 11 v. muffinsseja. Ne piti koristella neljällä eri värigeelikuorutteella ja miljoonilla confeteilla ja nompparelleilla joita oli saman verran lattiallakin. Hermoja raastavaa touhua, huh huh.

2. Huomenna töiden jälkeen: Halloween tapahtuman järjestämistä paikallisessa "kulttuuritalossa" (lavastus ja äänimaailma).  Meillä on tulossa slaavilaisen melankolinen klovniesiintyminen ja samassa tilassa paikallinen kirjallisuusyhdistys lukee kauhukirjallisuutta. Samalla galleriatilaan mustanpuhuvan Pop up- näyttelyn rakentaminen. Synttäreiden valmistelua eli kakku ja muut tarjoilut valmiiksi.

Jossain välissä kaupaan ehtimään löytyiskö kivoja värikkäitä paperilyhtyjä tai valoja + pitää ostaa tyttären laatiman ostoslistan mukaiset tarvikkeet - meinaa itse tehdä coctailtikkuja, pikkupizzoja yms.

Esitykseen liittyvä lavaste

3. Ylihuomenna: töiden jälkeen tyttären synttärijuhlien pykääminen kasaan (toivon mukaan kaikki on jo melkein valmista tässä vaiheessa). Meille on tulossa 7 kpl 11-vuotiasta tyttöä. Ohjelmatoiveissa mm. karaokea koska kyseessähän on musiikkiluokkalaisia neitokaisia, teemana värit... 3 tyttöä saa jäädä yökylään.

Osittain samaan aikaan meillä on se Halloween tapahtuma jossa esiinnymme klo 18-20. Vielä on avoinna tuleeko ensi viikonloppuna meijän 3 poikaa kotiin sieltä toisesta paikasta eli heidän mahdollisten kuskausten järkkääminen sattuu myös samaan hetkeen. Onneksi on mummuja pappa!

Haasteet lisääntyy viikonloppua kohti mennessä...

4. Lauantai aamuna öljyvärimaalauskurssin avaus (minähän toimin edelleen kuvataideyhdistyksen puheenjohtajana) Valitettavasti en pääse itse nyt osallistumaan kurssille koska minun täytyy olla auttamassa äitiä ja isää muuttohommissa. Viikonloppuna pakataan ja kaivetaan pihalta kasveja muutettavaksi uuteen paikkaan.

Luin listan läpi ja ajattelin kysyä synttärityttäreltä kelpaisko hälle valmiskakku joka tuunattais sitten väriteemaan sopivaksi. Oisko se niin kamalaa???

Niin ja ymmärrän kyllä hyvin niitä vanhempia jotka ostaa synttärit keilahallista. Tai jostain paikasta  valmiina. Meillä on aina hirmu kekkerit. Pahimmillaan poika kutsui koko jääkiekkojoukkueen  + muut kaverit niin siihen nähden tuo 7 tyttöä kuullostaa kohtuulliselta määrältä...

...Ja miksi meillä on talossa palvelijanhuone kun ei ole palvelijaa?? Ja miksi kellarissamme ei ole yhtään pulloa laadukasta viiniä mitä voisi siemailla raatamisen ohella (tai edes täysin luokatonta viiniä)?? Ja miksi meillä ei itseasiassa ole edes viinikellaria?? Ja kuinka tästä kaikesta selviän??

Kyselee

nimimerkki

"onko toivoa" ??