7 vuoden sykli parisuhteessa

Edellisessä elämässäni oli kaksi 7 vuoden sykliä. 16-23- vuotiaana oli seurusteluvaihe jonka jälkeen alkoi lastenteko ja oman kodinlaitto vaihe. Seuraavakin vaihe kesti 7 vuotta. Syntyi 2 lasta, yritys ja talokin tuli pintaremontoitua perusteellisesti. Parisuhde alkoi voida huonosti. Oli pienet lapset, rasittava yritystoiminta, opiskelua ja talo jonka remontoimiseen menikin kaikki vapaa-aika. Tyytymättömyyden tunne hiipi mieleen. Tässäkö tämä nyt sitten olikin?

Silloinen aviomieheni ilmoitti yksi kesäpäivä ilman ennakkovaroitusta 14 vuoden yhdessä olon jälkeen että hän lähtee. Ja niin hän lähtikin saman tien eikä ikinä tullut takaisin muuta kuin hakemaan tavaroitaan.
Näen 30-vuotiaan naisen raahustamassa 3-vuotiaan tytön ja 5-vuotiaan pojan kanssa. Nainen ei yritäkkään peitellä olotilaansa. Kyyneleet valuu ja koko olemuksesta huokuu surun aura. Sydämessään hän ehkä tiesikin että näin tulee käymään. Hän ei vain saattanut uskoa sitä todeksi. Niin sinisilmäinen nainen...2 viikkoa myöhemmin hänen ex-miehensä kysyy että milloin hän voisi esitellä uuden tyttöystävänsä lapsille...

Pionella klovinina 2014

Tämä on menneisyyttä. Sitä ei pidä märehtiä vaan hyväksyä tapahtumat ja ottaa virheistä opiksi. Traumaattiset kokemukset jättävät kuitenkin jälkensä. On ollut kova työ saada menetetty itsetunto takaisin. Edes toiseen silmään sinisyys takaisin saati sitten menetyksen pelko ja luottaminen parisuhteeseen takaisin. Ehkä olen voiton puolella jo ehkä en. Mikä voisi olla pahinta mitä voisi tapahtua? Varmaan se että kahlihtisin toisen niin tiukasti itseeni että hän tukahtuisi ja pakenisi pois. Pelkojen kautta eläminen...aina nurkan takana vaanii jokin vaara. Luottamuksen puute puolin jos toisin. Rakkaudettomuus.

Nyt elän jälleen parisuhteessa 7 vuoden sykliä joka päättyy kesällä 2016. Välillä tuntuu ihanalta välillä tilanteet kriisiytyy. Välillä uusperhekuviot ovat raskaita. Nyt elämme seesteistä vaihetta kuitenkin verrattuna aiempaan. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä sykli tuo vielä tullessaan ennen päättymistään.


Kahlil Gibran

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökä samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi.
Sillä ainoastaan Elämän käsi voi säilyttää sydämenne.
Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.
Sillä temppelin pilarit ovat erillään.
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."