Aloitin blogin, mutta siihen tuli monen kuukauden katko. Joskus niin käy. Mieskin kirjoitti blogia - laittoi Siwan ilmoitustaululle kirjoituskoneella naputtelemansa tekstin. Aikansa se siinä oli. Sitten joku repi sen pois. Nyt sekin blogi on katkolla.
Kaikki on nykyään kuumaa - jopa jääkiekko voi olla kuumaa. Siitä kuumasta on tullut ensi ärsytyksen jälkeen suorastaan vitsi meidän perheessä. Kuuma laji on nyt tosiaan lätkä tässä huushollissa. Sitä pelaa 2 poikaa ja mies ja minä leikisti käyn akkalätkässä. Kuumat paikat oli viimeksi MM- kisoissa pikkuleijonilla. Meidän piti oikeen kattoa Suomi-Ruotsi peli yöllä. Siinä sitten olikin varsin hikiset paikat, kun viime minuuteilla meni kaikki pieleen. Ja miksi oi miksi minäkin univelkainen äiti lankesin yöni käyttämään moiseen vielä oma-aloitteisesti. Käyn kuumana.
Toinen kummallinen ilmaisu on sietämätön keveys. Miten ihmeessä YLEkin otsikoi: Myrskyyn varautumisen sietämätön keveys. Kaikki on aina niin sietämättömän kevyttä. Hohhoijaa. Taidan käydä nyt liian kuumana ja olo on kaikkea muutakuin sietämättömän kevyt näin joulun jälkeen.
Tehtiin muuten lasten kanssa joululomalla elokuvaa. Vastuuntunnottomat vanhemmat kukkuivat kuuden lapsen kanssa hysterian partaalla puolille öin. Mies sävelsi siihen vielä elokuvamusiikit ja kaikki. Prjojekti jatkuu täällä kahelin akan talossa ja Eagle planeetan sankarit toivon mukaan saavat pelastettua vauvakuningattaren mestarin kynsistä.
Luovia projekteja riittää muutenkin tänä vuonna...niistä lisää sitten. Jos blogi ei jää taas katkolle.
P:S: ihana mieheni jos luet tätä joskus...rakastan sinua!!!!!! TV: kaheli akkasi
Elämänmakuista arkea. Kirjoitan minulle tärkeistä asioista; perheestä, kodista, taiteilusta ja tavaroiden tuunailuista, musiikista, yrteistä ja henkimaailman asioista, hyvin- ja pahoinvoinnista, uusperheellisyydestä ja arjen koitoksista...tervetuloa mukaan!
maanantai 24. lokakuuta 2011
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Pesänrakennusvietti egyptiläisittäin
Mulle iski taas
jonkinsortin sisustusinto päälle. Se meni maaniseen tilaan asti. Kaikki
sai alkunsa, kun mieheni löysi kirpparilta papyruskäärön, jossa oli
Horus ja niitä muita aiheeseen liittyviä hemmoja. Ihana oli papyruskäärö
ja sain päähäni, että eteinen kaipaa välittömästi uudistusta ja
siitä täytyy tehdä mausteinen, etninen ja egyptiläinen pläjäys. No kävin
sitten pöllimässä pojan huoneesta egyptiaiheiset verhot naulakon eteen.
Laitoin punataustaisen intiaaniaiheisenkorutaulun seinälle ja punakultaisen kaitaliinan
kenkäkaapin päälle ja siihen pari ruukkua ja niitä Afrikkalaisia
marakassisoittimia, jotka oikeasti ovat jotain kuivattuja hedelmiä.
Vitsi, että muuten tuli kiva eteinen. Tottapuhuen innostuin vielä lisäämään seinälle ainaski 5 shamaanirumpua, että siitä tulikin sitten hyvin etninen kokonaisuus. Ne rummut ja inkkariteema sekä äitin maalaamat pikkutaulut ja se egyptijutska kuullostaa varsin jänskältä yhdistelmältä ja sitä se kyllä onkin...Nyt koulutan lapsia laittamaan takit naulakkoon ja kengät riviin ja niitä tarkkaan aseteltuja kaulahuiveja ei saa käyttää!
Mies
lukee pojille (10-, 9- ja 3-vuotiaat) Sinuhe Egyptiläistä. On ne kummaa
sakkia nuo miehen puolen ihmiset. Vähä omituisia nekin siis jos minäkin
-Pappa oli lukenut miehelleni Sinuhen jo 31 vuotta
sitten...Hmmmm....Niitä Waltarin Mikan kirjoja on kiva kuunnella ääneen
luettuna. Onneksi sentään en ihan Neferin tasolle pääse. Itseasiassa en
sinne päinkään vaikka miehen mielestä olenkin feminiinisempi otus mitä
hän aluksi luulikaan. Tulikin Neferistä mieleen, että Porvoossa oli kiva
ravintola NeferNefer- bar nimeltään. Minä kun oon vähän hullu niin
siitä ihanasta aterianautinnosta innostuen aikanaan lainasin kirjastosta
Egyptiläisiä keittokirjoja ja kokkasin kookospalleroita ja kaikkea
eksoottisia pöperöitä. Sitä kun aina innostuu. Nythän niitä vois taas
kokata ja mennä sinne eteiseen eväsretkelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)