tiistai 25. maaliskuuta 2014

Terveisiä 3-vuotis neuvolasta!


Viikon vinkki 3-vuotiaiden vanhemmille: laita pussillinen askartelutarvikkeita ja liimapurkki pöydälle ja mene katsomaan elokuva.
Odotin suurella jännityksellä neuvolapäivää. Minua jännitti lähinnä onko tytär yhteistyökykyisellä päällä koska vastikään tuli kenkää kerhostakin....

Ensiksi oli meidän vauvan 5 kk vuoro ja sillä aikaa tytär sai rauhassa leikkiä tätin leluilla. Sitten siinä leikin lomassa kyseltiin päävärit no osasi ihan kaikki. Sitten rakennettiin palapeliä eli ihan semmoista oikeaa muumipalapeliä jossa on 15 palaa. No sekin meni oikein hyvin. Muumeilla oli sateenvarjot, koska satoi vettä. Tyttö rakenteli palikoista iiiison tornin ihan oma-aloitteisesti ja höpötteli palkoissa olevia kirjaimia "tässä on J!" Eli aakkosetkin on hanskassa vaikka ei tarvitsiskaan. Potkittin ja heiteltiin palloa ja se oli kivaa!

Seuraavana oli sitten vähän leikkiä leluilla.Pikkuleluja taisi olla siinä kaksi kirahvia joista toinen oli pieni ja toinen iso. Sekin kysyttiin hahmottaako pienen ja suuren jo ja kyllä sieltä oikea vastaus tupsahti. Sitten päästiinkin piirrustus hommiin eli piti piirtää vaakaviiva ja pystyviiva mallista. Piti piirtää myös ympyrä ja sille silmät, suu, nenä, kädet, jalat ja hiukset päähän. Aivan ihana pääjalkainenhan sieltä syntyi. Tytär piirsi vielä hirviönkin oma-alotteisesti.

Huomatkaa luova silmäasetelma!!
Katsottiin vielä hahmottamiskykyä kaikille tuttujen symbolien avulla. Piti laittaa vielä symbolikortit paperille oikeiden kuvien päälle ja nimetä ne. Sieltähän löytyi lapsen mukaan rengas (ympyrä), perhonen (epämääräinen sydän), telkkari (neliö) ja talo. Katseltiin vielä kirjasta kuvia joissa oli samankuuloisia asioita esim. tukka, sukka ja ...ja...nukka (??) ja täti kysyi mikä on sukka jne...lapsi hoiti tämänkin kohdan mallikelpoisesti. Kai siinä testattiin kuullun ymmärtämistä ja asioiden tunnistamista. Sitten vielä pakolliset mittaukset ja kasvukäyrät näyttää hyvältä. Kyseltiin tietysti myös hygienia, unirytmi, ruoka-asiat, hoitosysteemit, perhetilanteet jne. yms. elämään liittyvät tärkeät peruskysymykset.

Kaikki meni aivan loistavasti. Diagnoosina oli, että lapsi on ikäistään huomattavasti kehittyneempi ja erittäin yhteistyökykyinen. Sosiaalisesti, motorisesti ja verbaalisesti tosi lahjakas tyyppi! Siitäs sait kerhontäti! Muuten kuulin eilen, että sama kerhontäti oli potkinut muitakin lapsia pois kerhosta joiden kanssa ei tullut toimeen ja oli antanut kasvatusohjeitakin perään. Mullehan se ehdotti, että meille pitäis kutsua Supernanny käymään!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

You are without a sprinkler :)


Oli haasteellinen asioiden hoito iltapäivä koneella -  välillä vauveli oli rintaruokinnassa ja minä näpyttelin yksisormijärjestelmällä ja välillä 3-vuotias halusi tulla auttamaan ja näppäilemään numeroita...Kuuntelin samalla kuulokkeilla Yle Puheen ohjelmia ja ehdoton helmi oli Samuli Putron haastattelu

Kuka tahansa kelpaa uudelta soooalbumilta Taitekohdassa kuullostaa hyvältä. Tulipas hinku kuulla lisää! Eli levykauppaan lamps.

On se kyllä lahjakas kaveri hienoine lyriikoineen. Hauska juttu oli että Samuli Putron salanimi on ollut Sam Japanialainen ja toinen hänen hahmonsa on ollut Tokio Night Mate eli  Hollantilaisen Druidi Folk- koulukunnan edustaja. Tällä kaverilla oli ollut hassusti samantyylisiä kappaleen nimiä, mutta tietenkin englanniksi kuin eräällä tunnetulla Suomalaisbändillä.

Putro toteaa haastattelussa, että ihminen saa laittaa itsensä likoon ja saa ottaa riskejä jos katsoo sen olevan sen arvoista. Ihan mahtavaaaaa!  


Kevätpuhteita sisätiloissa




Eilen kyllästyin totaalisesti - kotimme näytti pölypallojen ja lelujen sekasotkulta. Päiviteltiin isännän kanssa miten lapsuuden kotimme olivat aina niin puhtoisia ja siistejä. Me ollaan sottapyttyjä! Aikuiset ja lapset. Tätä on tosi vaikea hallita. 230m2 kahdessa kerroksessa ja yllättäen liian vähän säilytystilaa. Esim. 6 lapsen ja kahden aikuisen luisteluvarusteet portaiden alla ei ole mitenkään kaunis näky.

Koira on myös haastava elukka. Sillä on pitkähköt karvat ja se rakastaa kieriä hiekassa. Imuroit tänään ja huomaat illalla, että joka kynnyksen edessä on vähintään karvapalloja ja hiekkaa!! Kai se koira pitää alkaa oikeasti harjaamaan joka kerta ennen sisälle päästämistä varsinkin kun nyt meidän vauvalla alkaa lattialla kierimisen aika.

Näistä ei kyllä luovuta: mummun tekemiä ihania hiiriä. Vieläkun löydettäis kaikki ihanat pikku vaatteetkin romujen röykkiöistä.
Entäs lelut sitten? Toimivia säilytysjärjestelmiä täytyisi hankkia ja kai niitä lelujakin pitäisi alkaa jo karsimaan pikkuhiljaa. Vuosien saatossa kuuden lapsen kertyneet lelut kun pyörii laatikoissa ja sitten 3-vuotias niitä levittelee ympäriinsä ja isommatkin. Aivan tolkuton määrä kaikkea muoviroinaa ja krääsää millä ei ole edes mitään käytännön funktiota. Muutakuin lattialle heittäminen. Huokaus. Vaatteista nyt puhumattakaan.
Ois kyllä kirpparipaikkaa hankittava lähiaikoina.

Joo ja pääsiäistä odotellessa...satamiljoonaa yllätymunaa joiden sisällä on mitä ihanimpia uusia pikkuroinia...


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tuli kenkää kerhosta!

Ollaan käyty Seurakunnan perhekerhossa siitä syystä, että meidän kotona/mummin ja ukin luona hoidettu lapsi oppisi toimimaan ryhmässä ja ottamaan ohjeita muiltakin vastaan. Ylipäätänsä sellaisia sosiaalisia taitoja, joita voi tarvita joskus elämässä...

Ideana oli, että sen jälkeen kun ollaan yhdessä käyty perhekerhossa lapsi voi aloittaa oman itsenäisen päiväkerhon. Tyttö on ollut suorastaan liikuttava puhuessaan miten hän on nyt iso kerhotyttö; on reput, tossut ja kaikki tarpeellinen mitä iso kerhotyttö voi tarvita...

Keskiviikkona koitti sitten eka oma kerhopäivä. Minuakin jännitti miten lapsi pärjää ensimmäistä kertaa ilman vanhempia tai isovanhempia. Vein tytön kerhoon, jossa hänet vastaanotettiin ystävällisesti. Tyttö vietiin heti vessaan käsienpesulle ja kohta kuuluikin tätin ääni, että miksi sinä raahaat isoa tuolia johon lapsi tietenkin vastasi, että kun hän ei yllä lavuaariin. Täti siihen, että on meillä pieniäkin tuoleja. Minua huvitti tytön omatoimisuus. Reipas ja omatoiminen lapsi...

Lähdin kotiin ja puolen tunnin päästä puhelin soi: Hei, voisitteko hakea tyttärenne pois täältä, hän sai raivokohtauksen. Minä siihen, että mitä tapahtui. Oli kuulemma kieltäytynyt yhteislauluista ja piirissä istumisesta. Sitten oli alkanut itkemään kun oli käsketty ja lopulta oli saanut raivarit kun täti oli vienyt pois.

Jäi pikkusen hämmentynyt olo, kun minulle sanottiin, että ei tartte enää tulla. Heillä ei ole aikaa keskittyä hankalaan lapseen, kun on paljon lapsia. Kenkää tuli. Pitäkööt kerhonsa! Vain "kiltit" ja eiuhmaikäiset pääsee näemmä kerhoon. No, kaikella on tarkoituksensa. Vissiin.

Ymmärrän kyllä, mutta menikö tämä nyt oikein? Olisiko pitänyt kokeilla vielä edes kerran tai jotain ??

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

"Hiihtolomat" 2014


Piti viritellä tommonen viltti ikkunoiden eteen, kun ei nähny tietsikan näytöstä mitään...Pysyvämpiä ratkaisujakin voisi harkita...
Mulla on oma pikkunen tietokonenurkkaus luotu yläkerran parvekkeen eteen. Tosi romanttinen paikka sinänsä. Maisema avautuu metsäkaistaleelle ja omaan pihaan. Aurinko paistaa kirkkaasti ja lunta näkyy enää vain vähän. Vielä viime viikolla tehtiin lasten kanssa lumilinna. Toiseksi pienin tytär halusi käydä hiihtämässä. Isäntä kolusi ullakolla ja löysi semmoset kenkään kiinnitettävät sukset. Niillä lapsi sitten hiihteli ympäri pihaa. Minä nautin koiralenkeistä erityisesti; viikon ajan huristeltiin potkurilla rantoja pitkin. Meillä on semmonen suhteellisen iso Serra, jolla energiaa riittää. Jaksaa vetää potkurillisen ihmisiä ihan kevyesti. Luistelemassakin käytiin ainakin neljä kertaa. Jopa minä vedin vanhat lukioaikana hankitut hokkarit jalkaan ja viiletin jäällä kuin mikäkin harakka musta takki tuulessa lepattaen...

Tuolla ylhäällä siis mä teille vilkuttelen (kesällä)
Ihan mahtavaa kun oli hetken aikaa talvi. Minulle aivan riittävä. Tämmöisiä talvia voisi olla enemmänkin ; alkaa jouluna ja päättyy helmikuun loppupuolella. Eikä sitten mitään takatalvia kaivata tähän!! Meillä on tosiaan poikien hiihtoloma tällä viikolla eli pojat on täällä kotona nyt. Tässä yläkerran aulassa on nyt tällä hetkellä jääkiekkomaali ja täällä pidetään joka päivä sählyturnauksia. Onneksi trampoliini on sulanut niin lapset pääsee ulos pomppimaan. Koska täällä missä me asutaan on hiihtoloma eriaikaan kuin pojilla niin kaksi isompaa lasta on koulussa. Niillä on sitten ens viikolla hiihtoloma ja menevät silloin isänsä luokse. Meillä on siis tällä hetkellä kaikki 7 lasta kotosalla vaihtuvalla kokoonpanolla ja ensi viikolla vaan 2 pienintä.

Lapset ei siis pääse hiihtämään (tuskinpa haittaa hirveästi) ja tarkoitus on viettää leppoisia päiviä. Täksi päiväksi olen varannut Percy Jackson Hirviöiden meri elokuvan. (isommat on lukeneet niitä kirjoja). Viikonloppuna meille tulee myös 9-vuotiaan tyttären ystävä yökylään, että sitte olisi kotosalla 4 tyttöä ikähaarukka 4kk-9-v. ja 4 poikaa 6-13-v.

"Punainen hattu" öljy kankaalle. Tärkeintä on taltuttaa päänsisäinen kaaos, että voi nauttia tästä hetkestä.


Ja mitenkäkö aioin selvitä kaikesta...ihan rennosti - Isännän kans mennään perjantaina teatteriin ihan kahdestaan ja mummi tulee valvomaan katrasta. Lauantaina syödään pizzaa, saunotaan ja katotaan yhdessä hyviä ohjelmia. Nyt tällä kohta viiden vuoden uusperhekokemuksella kaikkein paras on kun itse hälinän keskellä pystyy rauhoittamaan mielensä. Kuuntelee jos jollain on asiaa. Organisoi lapset osallistumaan kotitöihin. Ei kasaa liikaa tekemistä silloin kun koko poppoo on paikalla. Tehdään lasten kanssa lasten ehdoilla jotain kivaa esim. tehtiin jälleen oma Putous (Urpous) sketsiohjelma. Keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja yrittää pitää hyvät välit Isäntään ja huolehtia varsinkin siitä, että Isännälle ei pääse nälkä yllättämään. Kiitos. Nyt kuullostaa siltä, että vauva tarvitsee äitiä alakerrassa. (nukkui kivasti ensin 10 tuntia ja vielä pari tuntia siihen päälle). Ihan paras vauva meillä!

Uusperheet käykääpä kattomassa näitä juttuja jos vielä ette ole ehtineet:

Perheaikaa uusperheet asiaa

perjantai 21. helmikuuta 2014

hyvikset ja pahikset äitipuolina

Toivon todella paljon, että miehen pojille olisin hyvä polii...eikun äitipuoli. Miksihän muuten aina melkein äitipuolet on kirjoissa ja elokuvissa semmosia liikameikattuja mustahiuksisia syöjättäriä. Ja sitte ne puhuu käheällä äänellä ja virnistelee kummasti. Ei voi kuin pyöritellä silmiä omituisille äitipuolille.

En tunne ketään sen oloista äitipuolta, mutta onhan niitä oltava olemassa jossain koska aina ne on sillä tavalla kuvattu.
Hähää...juonin taas jotain lasten päänmenoksi täällä!



Entäs jos ne tuhmat äitipuolet ovat vaan sellaisia, koska heiltä on riistetty oikeus olla täysiarvoisia vanhempia ja kasvattajia ? Esim. äitipuolella ei ole oikeutta mennä lasten vanhempainiltaan, ei ole lupaa allekirjoittaa edes kokeita, vaikka olisi niitä varten kuinka paljon lasta auttanut. Saati sitten hoitaa vielä virallisempia asioita.

Henkilökohtaisesti haluaisin osallistua asioihin ja mielestäni meillä on toimiva systeemi lasten kanssa. Molemmat vanhemmat osallistuvat tämän perheen sisällä tehtäviin päätöksiin ja yhdessä lasten kanssa laaditaan tämän perheen säännöt. Tiedän perheen, jossa äitipuoli on hyllytetty jopa perheen sisäisistä päätöksistä. Siitä ei tunnu hyvä hötkyvän.

Lopetan raporttini puolikkaana äitinä olosta koska kohta Suomikohtaa Ruotsin jääkiekossa.




tiistai 11. helmikuuta 2014

Uusperheen elämää viime perjantaina

Meillä on yksi koti, jossa ihmiset ja kokoonpanot vaihtuu.

Perjantaina klo  9.00
Minä ja pienimmät tyttäret (meidän yhteiset lapset 3kk ja 2v10kk) lähtee minun kanssa seurakunnan perhekerhoon. Kerhossa imetän vauvaa ja yritän pysyä vilkkaan tyttäreni perässä. Hartaushetken aikana isompi tytär saa raivarit, koska en anna hänen kiivetä urkuihin tai mennä istumaan flyygelin päälle. Kaikki tuijottaa tietysti ja muiden lapset ovat kiltisti ja hartaasti istumassa ja kuulemassa Jeesusasioita. Isäntä jää yksin töihin kotikonttoriin. 10 ja 12- vuotiaat ovat tietysti koulussa.

Klo 12
Tullaan puolilta päivin kotiin ja kohta mummi eli äitini tuo kolmasluokkalaisen kotiin yllättäen (tyttö ei halunnut tullakaan bussilla). Samalla mummi tuo viikonlopun karkit, jotka kiireesti tytär lähtee jakamaan kuuteen pussiin tasan. Pikku kerhotyttö syö pinaattilettuja ja mansikkahilloa. Viitosluokkalainen poikani soittaa koulusta 14.10 ja ilmoittaa myöhästyneensä bussista ja pyytää hakemaan koulusta. No, lähden hakemaan koska isäntä on edelleen töissä kotikonttorissa. Laitan barbie-elokuvan soittimeen ja käsken 10-vuotiaan vahtia pikkusisariaan sen aikaa ja hakemaan iskän jos vauva herää tai pikkusisko tekee tuhmuuksia. Haen pojan ja kotona käsken isompien lasten pakata reput. Vanha ystäväni soittaa juuri kun olen katselemassa lasten reppuihin puhtaita kamppeita ja kertoo uusista rakkausasioistaan ja siitä, että hänen varhaisteini-ikäinen poikansa ei hyväksy, että äitillä on uusi mies.  Neuvon häntä kuuntelemaan sydämensä ääntä...

Klo 15
Nostan vauvan (joka nukkuu edelleen toppahaalari päällä - kylläkin haalari avattuna, ettei kukaan kuvittele lämpöhalvauksen vaaraa) turvakaukaloon ja pienen tyttären puen jälleen. Soitan exälle (isompien isälle), että myöhästytään 15 minuuttia tai jotain kohtaamispaikasta. Käyn kiireesti tankilla. 12-v. ei ehtinyt syödä välipalaa ja ilmoittaa, että on kova nälkä vaativaan sävyyn. Kipaisen hakemassa huoltikselta pillimehut ja kolmioleivät. Sitten päästään matkaan. Meillä on sovittu lasten isän kanssa, että ajetaan molemmat semmonen 35 km suuntaansa ja vaihdetaan lapset vanhan kaupan pihalle siinä suurinpiirtein puolessa välissä. Ajelen siinä ja kyselen lasten koulukuulumisia. Kokeet on menny hyvin ja kirjat on mukana seuraavia kokeita varten. Jee. Perillä saan lapsilta +halaukset ja he lähtevät isänsä mukana viikonlopun viettoon. Heidän isän perheeseen kuuluu myös äitipuoli (ragettaja niinkuin 12-v. häntä kutsuu) ja 2 pienempää sisarusta.

Klo 16
Käännän auton nokan kotia kohti ja vauva alkaa känistä. Tietenkään ei auta kuin pysähtyä seuraavalla paikkakunnalla syöttämään vauva. kohta 3-vuotias tyttö vinkuu ja kitisee, joten annan hänelle käteen puhelimen johon laitan kiireesti Muumilaakson tarinan youtubesta. Syötän siinä naapuripaikkankuntamme Alkon parkissa vauvaa ja kattelen kummissani, miten pikkukylällä on paljon porukkaa perjantai-iltapäivänä liikkeellä ja varsinkin viinakauppaan tuntuu olevan kova kiire kaikilla. Kohta ikkunaan koputetaan ja siellä kurkistelee karvahattuinen mies. Ajattelen, että se töllistelee rintaruokintaani siinä, mutta setä huitoo ja lopulta piilotan rintani ja laitan syönnin keskeytyksestä itkevän vauvan kaukaloon nousen autosta ja kysyn mitä asiaa. Mies ilmoittaa ystävällisesti, että hippibussimme takaovet on auki. Minä kauhuissani katsomaan niin ovet ovat huonosti kiinni (raollaan) mutta kiinni kuitenkin. Pamautan ovet paremmin kiinni ja kiitän karvareuhkasetää huolenpidosta! Menen jatkamaan vauvan imettämistä ja harkitsen vakavasti, että käyn itsekin ostamassa viiniä. Luovun huokaisten ajatuksesta, koska en voi oikein jättää lapsia autoon ja mukaan ottaminen tuntuu ylivoimaiselta juuri sillä hetkellä. Ajan siis kotiin.

Klo 17
Kotipihalla on tutun näköinen auto eli mummupappa ennätti ennen minua. He ovat hakeneet pojat ja tuoneet ne meille niinkuin yleensäkin joka toinen perjantai. Aivan mahtava apu meille, ajomatkaa on kuitenkin edestakaisin 300 km. Voi sitä riemua kun kerhotyttö ja eskaripoika kohtaa. Ja heti leikkimään. Isot pojatkin eli 12-ja 13-vuotiaat käyvät morjestamassa ja menevät sitten yläkertaan lasten valtakuntaan peliensä kimppuun. Isäntä on keittänyt kahvit. Istutaan hetkeksi mummupapan kanssa kahville kuulumisia vaihtamaan ennen kuin hekin lähtevät takaisin kotimatkalle. Isäntä on saanut tehtyä viikon työt loppuun ja pyytää minua tekemään jossain välissä raportin.

Klo 18
Lähden käymään yksin kauppa-asioilla. Muistan myös käydä apteekissa. Ostan kaiken muun tarpeellisen ohella biotiinia siinä toivossa, että hiusten lähtö vähenisi. Todennäköisesti imetys ja sairastelu on vaikuttanut hiusten lähtöön. Biotiini saattaa jopa auttaa kynsiini, jotka ovat puoliksi irti sen antibioottiallergisenreaktion vuoksi. Kaupasta ostan vielä kynsiliimaa, että saan liimailla repsottavat kynnet paikoilleen. Kello on jo seitsämän kun lopulta palaan...Liimailen kynsiä ja käyn isomman tyttären kynsilakkapussista lainaamassa lakkaa. (miten sillä voi olla 30 pullollista lakkaa???)

Loppuilta referoidaan, koska vauvalla tuntuu olevan nälkä:

Neljän villinä käyvän lapsen iltapalat ja iltatoimet ja tietysti vauvan hoitamiset ja syötöt. Lopulta lysähdän sängylle isännän kainaloon katsomaan illan The Voice of Finland jakson nauhalta. Nukahdan ja onneksi vauva antaa nukkua koko yön.

Valitsin tämän kuvan, koska mehän ollaan kuin Barbaperhe 7 lasta ainaskin on...Sitä en tiedä onko kaikki biologisia vai ei...

 Marsispossusta (upea leivontablogi) löytyy ohjeet noiden ihastuttavien leivosten valmistamiseen 

                                                                        Linkki:
                                                                     Barbaperhe   



Ihana tuo Barbapapa...Niin rakastuneena siinä. Vaikka lapsia on 7 !!


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Aika hakea kesän uusperhelomille!

Haluan mainostaa nyt Suomen Uusperheiden Liiton (SUPLI) järjestämiä lomia. Me ollaan päästy kaksi kertaa viiden päivän tuetulle täysihoitolomalle Savonlinnan Tanhuvaaraan. Aivan ihanaa on ollut ja koko lapsikatras on tietysti mukana. Parasta antia on, että me aikuiset saadaan olla vertaisryhmässä ihan ilman lapsia aamupäivät tärkeiden asioiden kimpussa ja lapsille on sinä aikana järjestetty urheilullista monipuolista ohjelmaa.

Siihen lisäksi sitten koko perheen yhteiset ajanvietteet kuten ilta kiipeilyseinän parissa ja kalliolaskeutumisiltapäivä. Me aikuiset päästiin lasten leffaillan ajaksi harjoittelemaan melomista ja jotkut aamuvirkut kävivät body&mind aamutunneilla ja saunajoogaamassa. Toiseksi parasta antia lomissa on se, että täysihoito koko viikoksi on järjestetty ja ruoka on hyvää! Onhan se luksusta, kun ei tartte koko aikaa olla huolehtimassa ison perheen ruoka-asioita.

Aikuisten ryhmässä puidaan parisuhdetta ja perhettä. Äiti- ja isäpuolen asemaa perheessä unohtamatta lapsia ja tietysti niitä exiä ja ongelmakohtia ylipäätänsä pyritään ratkomaan siellä. Voimaannuttavaa on huomata, että on muitakin samassa jamassa olevia ihmisiä :) ! Ystävyyssuhteita ollaan luotu ja yhteyksiä pidetään ympäri vuoden muihin perheisiin.

Viiden päivän tuetulla lomalla on mahdollisuus koko perheen voimin saada eväitä uusperheen arkeen, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Klikkaa linkkiä ja tutustu aiheeseen paremmin ja uskaltaudu jopa hakemaan lomalle (jos omaat uusperheen).

Uusperhelomat 2014




Kesää odotellessa...

perjantai 17. tammikuuta 2014

Karaoke jeejee

Meistä on kiva laulaa. Laulaminen rentouttaa ja siinä kehittyy kun vaan jaksaa laulaa. Isäntähän on laulanut ja soittanut koko ikänsä mutta minä ainoastaan penskana kuoroissa. Aikuisiällä en kovin ole uskaltanut suutani avata kun exä oli sitä mieltä että ei kannata...Lapsille jatkoin laulamista -lähinnä joululauluja unilauluiksi. Kerran kun olin hyvin vienolla äänellä laulelemassa jälleen unilauluja lapsille, Isäntä sattui kuulemaan. Lupasin hänelle vielä joskus laulaa ääneenkin...Siitä se sitten lähti. Ensin lauloin niitä tuttuja lauluja hiprakassa mökillä. Duettona saunassa vedettiin milloin Varpusta jouluaamuna tai Niin kaunis on maata (tietysti tippa silmäkulmassa).

Laulettiin myös lasten kanssa pleikkarilla Singstaria. Siitä pillastuttiin oikein kovasti kun huomattiin, että lapset olivat laulaneet exälässä isänsä ja uuden äitipuolensa kanssa ja siellähän oli saakeli hyviä pisteitä! Kerran laulettiin koko yö kun piti saada paremmat pisteet. Mehän ei olla yhtään kilpailuhenkisiä hahha!

Seuraava askel olikin hankkia tietokoneelle Ultra Songstar (vähä niinku singstar, mutta saa ladata vaikka monta sataa biisiä) ja mehän laulettiin...Sitten kun oltiin tarpeeksi laulettu olikin jännä lähteä kokeilemaan karaokea ihan ihmisten ilmoille. Sehän oli ihan kivaa illanviettoa saman henkisten ihmisten seurassa (paitsi ne mölisevät humalaiset ukot ja se nuori typykkä joka yritti iskeä Isäntää sillä aikaa kun minä olin lavalla, mur !!)

Meillä eräät on innostunu jo pienestä asti laulamaan
Nyt ollaan otettu tavaksi pitää silloin tällöin ihan karaokeiltaa kotona. Aattelin höynätä Isännän tänään laulamaan.  Bravuureita hänellä on Survivalin Eye of the Tiger, Eric Claptonin Layla, Iron Maidenin Hallowed Be Thy Name ja sitte ihan näitä ihania kotimaisia klassikoita Loirin Lapin kesää jne. Minun laulut on tyypillisiä naislauluja niinkuin Barbra Streisandia ja Celine Dionia hehh  ja ihan päättömästi kaikenlaista. (Oon jopa laulanu baarissa Baby One More Timen!! khöhöm...)
Pääasia ei suinkaan ole, että lallatellaan vaan se että lauletaan hyvin! Kyllä ahistaa jos ei olekkaan hyvä laulupäivä ja korkeat äänet jää kurkkuun. Sitten kimittää ja aivan kauheata on se. Aivan valtava infernaalinen päähänotto siitä seuraa!



torstai 16. tammikuuta 2014

Ihanaa! Nyt alkaa positiivisuusjakso!

Onnistumisilla on lähtenyt tämä vuosi liikkeelle.
Meillä oli maailman ihanimmat ristiäiset. Nyt sain toteuttaa visioni kauniista ja tunnelmallisista juhlista. Tuli semmoinen melkein pakkomielteinen olo, koska kyseessähän on meidän viimeinen vauva. Vierasmäärä oli pakko rajata nyt lähimpiin, koska voimat olivat hivenen kortilla keuhkokuumeesta toipumisen takia. Oikeastaan pieni vierasmäärä loi oman rennon lämminhenkisen tunnelman juhliin. Täytyy myös kehua meidän koko katrasta: pojat oli komeita puvuissaan ja kravateissaan ja tytöt kauniita hienoissa mekoissaan. Vieraat olivat ihania ja kummit suloisia. Pappikin oli hauska jo huumorintajuinen! Niin ja se päivänsäde juhlavauva oli niin suloinen ja ihana. Koira perhana vaan haukkua räksytti oven taka, mutta sekään ei tuntunut ketään häiritsevän liikaa...

Vesipullossa on vadelmia ja sitruunamelissan lehtiä


Tarjoilun suunnittelin aivan puhtaasti  Kinuskikissan ohjeilla. Ristiäiskakkuohje oli
varsinkin oli aivan loistava. Todellakin varmaan ensimmäistä kertaa onnistuin näin hyvin kakussa! Kauniita kahvikuppeja hain ekotorilta - hintaa tuli 12 kupille ja lautaselle huimat 4,5 €.

Herkkua on siinä monenlaista - voileipäkakun koristeet onnistuivat myös kivasti mummun pullat ja omppupiirakat menivät viimeistä murusta myöten