Keski-ikäisen naisen kosmetiikkavillitys

Kääk, tajusin että minusta - Nivean perusvoiteen käyttäjästä joka on tähän saakka saippualla kasvonsa pessyt ja tehnyt itse kaikenmaailman kasvonaamioita keittiön kaapeista - on tullut oikea kosmetiikka hirmu. Tämä kaikki on hiipinyt aivan salakavalasti elämääni ihan viime aikoina...

Minulta löytyy oikea meikin puhdistusaine jota varovasti käytän vanutupon avulla ettei kallisarvoiset silmänympärykset ryppyyntysi.
Löytyy myös anti age - seerumeita jotka ovat ihmeellisiä. Ihan kuin iho kiristyisi ja silostuisi kun niitä laittaa meikin alle. (onkohan kovin terveellisiä?!?)
Joo sitten löytyy aivan mahtava vanhojen rouvien kevyt meikkivoide joka taianomaisesti tasoittaa ihon sävyn jättämättä mitään pakkelia naamaan.
Yöksi levitän runsaasti ihoa kosteuttavaa, kimmoisuutta ja heleyttävää lisäävää yövoidetta.
Hiusseerumikin on - vain pari tippaa ja hiukset ovat runsaammat ja kiiltelevämmät!
Ja vielä yksi paljastus...Oh la laa - sokerina pohjalla vielä body firming lotion. Siis uskokaa tai älkää - siinä testiryhmän vatsasta katosi 8 cm kuukaudessa!!

Oonkohan tullut hulluksi ja onko tämä orastavaa keski-iän kriisiä?

Kohta varmaan käyn jossain ripsien pidennyksessä ja sitten seuraava askel onkin varmaan rasvaimu. Kaikkeen sitä joutuu.

Tuimana "Rumi" siellä seinällä katselee seuranaan naamiot ja kitara.

Synttärit, Halloweenipippalot, muuttoapu ja kurssijärjestelyt yhtäaikaa!

Kovin tuntuu hektiseltä/haastavalta nyt maman elämä. Tämähän blogi on oiva tapa jäsennellä tulevia tekemättömiä ja pakko tehdä asioita. Hieman suunnitelmallisuutta tähän kaoottiseen päähän.


1.  Tänään: yläkerran eli teinien valtakunnan perussiivous ja kakkupohjan leipomista perjantain syntymäpäiville. Kylpyilta. Tähän kaikkeen aikaa 4 tuntia. Iiik. Toivon mukaan meillä on jotain helppoja ruoka-aineksia kaapissa kun perhe on ruokittavakin jossain välissä. Eilen muuten leivottiin jo tyttöporukalla minä Hilda 4 v. Matilda 2v. ja Emilia kohta 11 v. muffinsseja. Ne piti koristella neljällä eri värigeelikuorutteella ja miljoonilla confeteilla ja nompparelleilla joita oli saman verran lattiallakin. Hermoja raastavaa touhua, huh huh.

2. Huomenna töiden jälkeen: Halloween tapahtuman järjestämistä paikallisessa "kulttuuritalossa" (lavastus ja äänimaailma).  Meillä on tulossa slaavilaisen melankolinen klovniesiintyminen ja samassa tilassa paikallinen kirjallisuusyhdistys lukee kauhukirjallisuutta. Samalla galleriatilaan mustanpuhuvan Pop up- näyttelyn rakentaminen. Synttäreiden valmistelua eli kakku ja muut tarjoilut valmiiksi.

Jossain välissä kaupaan ehtimään löytyiskö kivoja värikkäitä paperilyhtyjä tai valoja + pitää ostaa tyttären laatiman ostoslistan mukaiset tarvikkeet - meinaa itse tehdä coctailtikkuja, pikkupizzoja yms.

Esitykseen liittyvä lavaste

3. Ylihuomenna: töiden jälkeen tyttären synttärijuhlien pykääminen kasaan (toivon mukaan kaikki on jo melkein valmista tässä vaiheessa). Meille on tulossa 7 kpl 11-vuotiasta tyttöä. Ohjelmatoiveissa mm. karaokea koska kyseessähän on musiikkiluokkalaisia neitokaisia, teemana värit... 3 tyttöä saa jäädä yökylään.

Osittain samaan aikaan meillä on se Halloween tapahtuma jossa esiinnymme klo 18-20. Vielä on avoinna tuleeko ensi viikonloppuna meijän 3 poikaa kotiin sieltä toisesta paikasta eli heidän mahdollisten kuskausten järkkääminen sattuu myös samaan hetkeen. Onneksi on mummuja pappa!

Haasteet lisääntyy viikonloppua kohti mennessä...

4. Lauantai aamuna öljyvärimaalauskurssin avaus (minähän toimin edelleen kuvataideyhdistyksen puheenjohtajana) Valitettavasti en pääse itse nyt osallistumaan kurssille koska minun täytyy olla auttamassa äitiä ja isää muuttohommissa. Viikonloppuna pakataan ja kaivetaan pihalta kasveja muutettavaksi uuteen paikkaan.

Luin listan läpi ja ajattelin kysyä synttärityttäreltä kelpaisko hälle valmiskakku joka tuunattais sitten väriteemaan sopivaksi. Oisko se niin kamalaa???

Niin ja ymmärrän kyllä hyvin niitä vanhempia jotka ostaa synttärit keilahallista. Tai jostain paikasta  valmiina. Meillä on aina hirmu kekkerit. Pahimmillaan poika kutsui koko jääkiekkojoukkueen  + muut kaverit niin siihen nähden tuo 7 tyttöä kuullostaa kohtuulliselta määrältä...

...Ja miksi meillä on talossa palvelijanhuone kun ei ole palvelijaa?? Ja miksi kellarissamme ei ole yhtään pulloa laadukasta viiniä mitä voisi siemailla raatamisen ohella (tai edes täysin luokatonta viiniä)?? Ja miksi meillä ei itseasiassa ole edes viinikellaria?? Ja kuinka tästä kaikesta selviän??

Kyselee

nimimerkki

"onko toivoa" ??

Ihanneolotilavartalo - kauneus on päänsisäinen asia

Valehtelisin jos väittäisin että sielunelämän asiat ovat pelkästään asioita joita mietiskelen pääni puhki kaikki päivät. Itseasiassa yleensä en mieti mitään kovinkaan syvällistä. Olen tasapainoittelija joka on päässyt itsensä hyväksymisen vaiheeseen fyysisessä mielessä. Huom! kyseessä on vasta osa totuudesta. Se on ollut pitkä taival naisen elämässä.


Minun logiikalla jokaisella ihmisellä on tietty ihanneolotilavartalo eli sellainen missä itse viihtyy. Sellainen kroppa jonka ulkonäköä ei tarvitse sen kummemmin miettiä jos se toimii suhtkoht moitteettomasti ilman fyysisiä vaivoja. Kroppa mikä tuntuu hyvältä ja jota on mukava katsella peilistäkin. Itse. Sellainen vartalo joka miellyttää omaa silmää. Sen ei tarvitse muita miellyttää. Kroppa jossa saa näkyä eletty elämä... vai saako? Minun mielestä saa ja täytyykin. Eletty elämä, arvet, rypyt ja kaikki ovat hienoja ja mielenkiintoisia. Haluan itsekin elää sellaisessa ruumiissa. Mieluiten terveessä ja hyvinvoivassa miksi ei kauniissakin (ja se mikä on kaunista on jokaisen pään sisällä. Sitä ei voi kukaan muotitoimisto tai fitnesklubi päättää kenenkään puolesta).

Kuvaava kuva ja vielä selfie kaiken lisäksi !

Kroppa on muuttunut niin monta kertaa elämässäni. Muutos on ollut päällä jo 15 vuoden ajan. Siitä kun aloin odottamaan esikoistani ja päätyen tähän viimeisen tyttäremme odotukseen. En ole ollut nainen joka ei saa raskauskiloja vaan niitä on tullut joka raskausaikana 10-20 kg "imetysvarastoja". Raskauksien välissä olen välillä tietoisesti laihduttanut eri metodeilla esim. karppaamalla. Kuntoillut mielessä hoikempi ja kiinteämpi vartalo; olen käynyt kuntosalilla, harrastanut juoksemista, vatsatanssia, leidilätkää, kuntokaratea, callanneticsia, joogaa ja jopa sauvakävelyä!

Minut hyvin tuntevat ihmiset eivät todellakaan miellä minua urheilulliseksi tyypiksi joka haluaa rääkätä itseään hikeen saakka. Ehkä minua on vaikea kuvitella edes urheiluvaatteissa kun normaalisti pukeudun pääasiassa hameisiin ja mekkoihin. Totuus: nautin fyysisestä hikoilemisesta ja rääkistä. Kuntokarate on edellämainituista suosikkilajini ja muistelen haikeana vuotta 2008-2009 kun harrastin tätä lajia. Nyt vaan ei kertakaikkiaan halua sitoutua mihinkään kellonaikaan sidottuun harrastukseen. Elämä muutenkin on aikataulutettua suurperheessä niin vapaa-ajan täytyy olla mahdollisimman vähän sitä. Käyn mieluummin koiran kanssa lenkillä, kotijoogaan silloin kun kroppa niin vaatii tai treenaan ihmispunttien avulla. Joskus villiinnyn ja saatan laittaa itämaisen musiikin taustalle ja tanssin! Ihanaa! Totuus on kuitenkin että liikun tällä hetkellä aivan liian vähän. Siis kroppani voisi paremmin jos istumatyön vastapainoksi liikkuisin enemmän.

Ihmisten elämään vaikuttaa media - jos antaa sen vaikuttaa. Julkaistaan kuvia "täydellisistä mies- ja naisvartaloista" kauneusihanteet tuotetaan medianvoimalla ja heikoille ja nuorille aiheutetaan valtavia ulkonäköpaineita. (ei ole tervettä että normaalikokoiset 10 vuotiaat tytöt ovat laiharilla)

Tämän päivän uutisointia (top 10 luetuimpien listalla IL)

Fitness ajoi Janni Hussun loppuun...
Pin-up-tähti Sini Arielin sensuelli kuva...
Suomen Model of the world-kaunotar on yli 180 cm pitkä vesipeto
Sitten kaikkee tämmöstä jatkuvasti:
Tutkimus: miesten mielestä hoikat naiset kauneimpia! tai seuraavana päivänä
Totuus miehistä: kurvikkaat naiset vaikuttavat päihteiden tavoin.
(päättäkää jo!)
Huudetaan otsikoissa jos joku julkkis on lihonut 10 grammaa. Kamalaa!
Pyllyt muodissa - Näin saat täydellisen farkkupepun.
Ostetaan paniikissa jo housut johon on laitettu toppauksia.
En tuomitse ketään jos se tuntuu kivalta ja hyvältä niin antaa mennä vaan! (pitää varmaa itsekin kokeilla, hahha!)

Minua ei enää nämä hetkauta henkilökohtaisella tasolla ja pyrin kasvattamaan tyttäristänikin ulkonököpaineettomia nuoria naisia jotka voivat nauraa tällaisille älyttömyyksille! Joskus on paljonkin vaivannut ja olen itsekin sortunut vertailemaan itseäni noihin "täydellisiin"olentoihin joiden vartalot ovat virheettömiä. Tässä vaiheessa elämää en kertakaikkiaan voi käsittää miten suoraan ihmiset ovat minuakin arvostelleet ja ruotineet ääneen ja jopa porukassa miksi olen tällainen kuin olen. En itse kykenisi kenenkään vartaloa arvostelemaan negatiiviseen sävyyn. Minä näen monenlaisissa ihmisissä kauneutta ja sitten kun se fyysinen kauneus kohtaa henkisen niin se vasta kaunista onkin.

Yhteenvetona siis että kaunismieli kauniissa ruumiissa ja se kauneus on taas jokaisen päänsisäinen asia. Itsensähyväksyminen on vapauttavaa. Se vapauttaa paineista, kateudesta tai pakkomielteestä päästä johonkin tiettyyn muottiin. Hyväksyminen johtaa siihen että määrität itse oman ihanneolotilavartalon ja voit hyvillä mielin ja lempeästi tavoitella sitä. Ehkä jopa kilvoitella itsesi kanssa että pääset siihen mikä tuntuu sinusta hyvältä!

Haiku Matildalle

Tänä päivänä kirjoitan haikun erittäin upealle ihmiselle jota rakastan äärettömästi!

Haiku

minä sain ihmeen
syksytuulen laulun sain
hymyä kylmään

Onnea 2-vuotiaalle pikku Matildalle 17.10.2015

Rakkaudella äiti

Matilda ja minä kesällä2015

Avokadon kuoret mahassa haha!

Väsyneenä (Matilda viittä vaille 2v. oli yöllä kuumeessa ja tuli nukuttua pari tuntia viime yönä) ja vähän tuohtuneena edelleen vanhempien kömppätilanteesta ajattelin että nyt tarvitaan jotain energiasmoothieta.

Puolitin avokadon ja sitten muistin että nyt suositellaan siemenetkin syötäväksi. Heitin sen kummemmin ajattelematta kuorineen avokadon puolikkaat tehosekoittimeen, sitten sekaan spiruliinaa, banaania, macaa yms. Tajusin pian että ne kuoretkin meni sinne. Sitten vaan googlettamaan voiko kuoria syödä. Ensin oli että ei voi mutta löysin kuitenkin artikkelin avokadon kuorien terveellisyydestä!

Ihan siitä ilosta haluan siitä kirjoittaa että niitä voi syödä. Kannattaa kuulemma laittaa smoothien sekaan tai tehdä jauhetta jota ripotellaan ruokiin.

Siinä se on - vihreä mössö jota smoothieksikin kutsutaan. nam nam.

"Avokadon kuoret sisältävät lukuisia eri vitamiineja. Itse asiassa 70 prosenttia avokadon aminohapoista piilee nimenomaan hedelmän kuorissa. Avokadon kuoret tekevät hyvää vatsalle ja ehkäisevät muun muassa suoliston tulehduksia, stressiä ja väsymystä. Mikä parasta, kuitupitoisilla kuorilla on todettu olevan myös rasvanpolttoa edistäviä vaikutuksia." lainaus--->

 Makuja juttuun

Mutinaa petollisista vuokraisännistä ja blääblääblää

Kyllä ottaa päähän. Vuosi sitten äitini ja isäni (-47 ja -49 syntyneet)  muuttivat ihanaan vanhaan 1930-luvun työläispuutaloon. Alusta asti on pitänyt vääntää vuokraisännän ja emännän kanssa kaikesta. Esim. keittiön piti olla valmis muuttopäivänä mutta siinä meni vielä 3 viikkoa ennen kuin valmista tuli. Nyt ei tule lämmintä vettä kun ukko on niin pihi että ei halua pitää kuin yösähköä joka ei sitten riitä koko päiväksi. Asuntoon piti tulla sauna mutta sitäkään ei ole näkynyt. Muut vuokralaiset muuttivat jo kesällä pois mutta äiti ja isä luottavaisesti jäivät siihen. Ihmiseen pitää luottaa. Ja äitini puutarhaihmisenä oli jo tehnyt aivan ihanan pikkuparatiisiin pihasta.

Mutta nyt on tilanne tosi paha...Talosta on otettu lämmöt pois jo keväällä. Isä palelee jatkuvasti. Aikomuksena oli että vuokraisäntä asennuttaa hybridilämmittimen tai kaukolämpöputken. Eletään jo lokakuuta ja kumpaakaan ei näy. Tulisijat on käytössä mutta puut pitäis sahata itse jostain laudanpätkistä. Joku pieni lämpöpuhallin ja sähköpatteri on siellä (100m2) ja tietysti itse pitää sähkölasku maksaa.

Aika pian on nyt muutto edessä (onneksi yksi ihana kämppä samalta alueelta on kiikarissa, vielä kun vuokrasopimuksen saisi tehtyä).

Tosi sääli koska tämä talo on huippupaikalla ja huippuihana. Vuokraisäntä ei ole. Saakelin Epätero.

Aarrekartta hömpötyksiä

Todellakin kannattaa miettiä mitä siihen aarrekarttaansa haluaa laittaa. Minun kokemuksella niillä asioilla on tapana toteutua. Vuonna 2009 Pääsiäisenä sinkkuna ollessani väsättiin ystäväni kanssa aarrekarttoja (leikattiin lehdistä otsikoita ja kuvia). Laitoin siihen "Kesämies iloksi" ja niin siinä kävi että tuli kesämies joka kylläkin jäi sitten pysyvästi asumaan kanssani. Toki voisi sen kesämiehen käsittää niinkin että kyseessä on persoona joka rakastaa kesää, kukkia, kasveja ja puutarhanhoitoa...

Samaan karttaan laitoin "Paljon luovia projekteja". Ja niitähän nyt on vuosien varrella tullut. On luovan alan yritys, on klovniprojektia ja taidenäyttelyitä, musiikkia ja soittamista ja harrastetoimintaa paikallisessa kuvataideyhdistyksessä jonka puheenjohtajana toimin. Kait sen uusperheryhmänohjaaja koulutuksen/kurssien vetämisetkin voi aika pitkälti luovien projektien sekaan heittää.

"Kesä paratiisissa leppoisasti lasten kanssa" on myös toteutunut. Onhan mökki melkoinen paratiisi ja siitä ei ollut minulla mitään käryä ennen kuin "kesämiehen tapasin". Siitä leppoisuudesta en tiedä kyllä kun tuore uusperhe lyöttäytyi mökille ja mukana oli 5 lasta ikähaitariltaan 1-8 vuotiaita !

Aarrekarttaan liimasin vielä kuvan ihastuttavasta vanhasta pitsihuvilasta - vähän ränsistyneestä mutta niiiin ihanasta ja romanttisesta. Ja kuinkas sitten kävikään...täällä unelmien pitsihuvilassa elellään. Kylläkin käytännön haasteet vanhassa talossa asumisesta ovat hiukan haalistaneet vaaleanpunaisia linssejäni.

Romanttiset salkoruusuni kesällä 2015

Välillä tuossa kun olimme uusperhelomalla kesällä 2013 teimme siellä yhteisen aarrekartan missä luki "Kotimme on lämmin lintukoto". Se nyt ei ole vielä toteutunut tässä 100-vuotiaassa talossamme jossa on kaksinkertaiset ikkunalasit ja vanhat ovet. Öljyä kyllä on jo tilattu lähes koko talven tarpeiksi että pitäisi lämpöä riittää. Päässä muhii kuitenkin tyhjiölasit, lisäeristysasiat ja ties mitkä lämpöpumput millä saisi talon lämmön pitävyyttä parannettua kuitenkaan hengittävyyden kärsimättä suuremmin.

Hullulta tuntuu että ulkopuoliset pitävät minua ja meitä aktiivisina ja aikaansaavina ihmisinä...miksi minusta tuntuu vaan aina että tässä sitä vaan möllötellään. Talvikin tulossa ja silloin on tapana hautautua mökin sisään villasukat jalassa peiton alle ja teekupposen ääreen lukemaan hyviä kirjoja ja katsomaan elokuvia. Oiskohan käänteentekevä talvi tulossa kenties aktiivisempi kuin muut talvet ?

Superfoodit testissä

Heippa!

Haluan pikkuisen avautua superfoodeista. Myönnän nyt että olen hurahtanut. En ala pitämään luentoa kasvien ainesosista, flavoinoidipitoisuuksista tai adaptogeeniominaisuuksista.
Kerron vaan lyhyesti mitä kyseinen kasvi/tuote on minulle tehnyt. Jokaisesta kasvista löytyy netti pullollaan tietoa. Se kun vain googlettaa. Nämä ovat nyt tärkeysjärjestykseen laitettu.


1. Pakurikääpä.
Olen nyt vuoden ajan juonut lähes päivittäin pakuriteetä. (itse kerätyistä käävistä keitettynä). Teen ison kattilallisen kerrallaan jota sitten lipitän aikani ja laitan uuden satsin porisemaan. Meillä on paljon lapsia jotka kuskaa kaikenmaailman flunssia mukanaan.
Itse olen säästynyt vuoden flunssilta! Uskon että pakurikääpäteen juomisella on vaikutusta. Jos olen siitä pitänyt paussia niin olo on kaiken lisäksi vetämättömämpi. Pakuriteen maku on miellyttävä ja nautin sen lämpimänä maidon kera. Japanilaiset kuulemma tekevät jo ihonhoitotuotteitakin pakurista. Raportoin sitten vaikutuksista kun olen saanut jotain omatekoisia naamioita testattua!

2. Maca 

Hahaa...tämähän on lyhtykukka. Ihan koristeena. Ei popsittavaksi.

Kiinnostuin kokeilemaan macaa n. 1,5 vuotta sitten luettuani sen mahtavista terveysvaikutuksista. Toki naisena minua houkutteli myös kokeilla tuotetta koska sen kerrottiin siirtelevän kehon rasvat niiden oikeisiin paikkoihin. Luin myös juttuja Brasilialaisnaisten macan syönnistä että siellä on iät kaiket sitä popsittu... Minulle maca ei aluksi sopinut. Sain kamalia vatsanväänteitä vähän sen syömisen jälkeen. Lopetin välillä mutta sitten aloitin uudestaan ja sekoitinkin macan rahkaan nesteen sijaan. Aloitin hyvin pienellä määrällä jota lisäsin sitten pikkuhiljaa. Vaikutukset: olo on energisempi ja ainakin rinnat ovat muuttuneet pysyvästi yhtä kuppikokoa isommiksi. Ne eivät pienentyneet imetyksen ja luonnollisen painonpudotuksen jälkeen. En osaa oikeasti sanoa onko maca osasyy asiaan.

3. Ruusujuuri
 Ruusujuurta käytän kuuriluontoisesti silloin kun on energiat vähissä. Nyt on ja se on todella toimiva hyvä lisä varsinkin näin kaamosaikana. Libidoa parantava ja miellyttävän makuinen jauheenakin. Voimakkaammat uutteet olivat mielestäni pahanmakuisia niin mieluummin nautiskelen ruusujuureni jauhemuodossa ja sekoitan sitä aamusmoothieen tai rahkan sekaan.

4. Ashawagandha
Macan tavoin se on adaptogeeni. Lähestyn keski-ikää ja epäilin että minulla on alkamassa esivaihdevuodet. (yöhikoilua ja erittäin epäsäännöllisiä kuukautiskiertoja). Otin apuun ashawagandhan. Toimii todella loistavasti. Nämä oireet hävisivät ainakin osittain. Ashawagandhan sekoitan myös mielellään aamusmoothien sekaan tai samaan rahkapurkkiin macan kanssa. Maku ei ole miellyttävä mielestäni mutta vaikutukset ovat niin hyvät että haluan tuotetta käyttää. Lisäksi tämähän on ikiaikainen maailman tunnetuimpiin kuuluva lemmenrohto joten miksipäs ei sitä söisi jos rakkauselämäkin saa nostetta!

Tässä tärkeimmät. Toki muitakin rohtoja ja yrttejä tulee käytettyä kuuriluontoisesti. Suurinpia syitä miksi niitä tulee nautittua ovat stressi ja sen lievittäminen ja mielialojen säätelyn apuna. Kyllä sillä on todellakin varsinkin naisen elämässä vaikutusta mitä suuhunsa laittaa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö(kö) ?

Olen lueskellut tänään jonkin verran netistä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä jota myös rajatilaoireyhtymäksi kutsutaan. Joitakin piirteitä löytyy itseltänikin. Mikä on normaalia ja mikä ei?  En ole kuitenkaan rynnistämässä diagnoosia hakemaan ainakaan vielä vaan keskityn asian tiedostamiseen, tiedon keräilyyn ja tietysti pelivälineitä epätoivottavien ja elämää vaikeaksi tekevien asioiden kanssa pärjäämiseen.

Parisuhteessa olen hyvin omistautuva ja ehkä ripustautuva persoona. Minulle on hankala olla erossa puolisostani. Tämä asia on lieventynyt vuosien saatossa mutta edelleenkin hirveällä vimmalla täytyy ainakin tekemistä olla silloin kun toinen on poissa. Perhe on kaikki kaikessa ja omistautuminen ja sitoutuminen perheeseen on myös hyvin voimakasta. Väsynkin siihen että pyrin huomioimaan ja täyttämään kaikkien tarpeet mahdollisimman hyvin.

Olen hyvin tunneherkkä. Tunteet joita koen on valtavan suuria tunteita. Saatan olla järjettömän ylitsepursuavan iloinen niin että tuntuu oikein joka solussa kuplintaa. Silloin kun suutun niin suutun todenteolla ja tuntuu että millään ei ole väliä. Menen niin vihaiseksi että en pysty harkitsemaan sanojani vaan olen kuin joku tuhovoima. Rakastan voimakkaasti. Rakkauden tunne tuntuu fyysisenä olotilana ja olenkin euforian tuntemuksille riippuvainen. Haen niitä tunteita. Olo tuntuu tyhjältä ja ankealta jos en saa oksitosiiniryöppyjä. Suren niin että itkusta ei meinaa tulla loppua. Silloin kun itken niin yleensä se menee niin överiksi että hyvä kun seuraavana päivänä itseään peilistä tunnistaa koska silmät ovat muurautuneena umpeen. Yhteistä tunteille on niiden voimakkuus ja fyysiset tuntemukset. Ahdistuneisuus, stressaaminen ja mustasukkaisuus tuntuu rinnassa lähes kipuna ja möykkynä vatsassa.

Laulaminen, soittaminen ja musiikin kuuntelu toimii myös tunteiden kanavoinnissa.

Olen erittäin huonon itsetunnon omaava ihminen aika ajoin. Mieli muuttuu kun saan positiivista huomiota. Negatiivisesta pienestäkin kommentista (vaikka se olisi realistinen) menen ihan maihin. Saatan myös jäädä vellomaan asioihin mitä minulle on sanottu. Varsinkin ulkonäköasiat ovat erityinen kipupiste varmaankin johtuen lapsuudesta, nuoruudesta ja edellisestä avioliitosta. Sain niin paljon negatiivista palautetta miltä näytän ja myöskin konkreettisia ohjeita mitä minun pitäisi muuttaa vartalossani että olisi kaunis että kertakaikkiaan allergisoiduin ulkonäköasioille. Ihanaa olla keskinkertainen, keski-ikäinen nainen!  Edelleeen huonoina hetkinä ihmettelen miksi minua kaupassa tuijotetaan (tai epäilen että tuijotetaan) - minussa täytyy olla jotain vikaa. Pohdin aina jälkikäteen myös sanomisiani ja että pitävätkö ihmiset minua ihan tyhmänä. Minulla on välillä alemmuuskompleksi älykkyydestä. Sekin vaihtelee päivittäin ihan senhetkisen mielialan mukaan. Useimiten kuitenkin tunnen itseni riittävän älykkääksi. Mielenmuutoksetkin ovat välillä elämää haittaavia. Tunnen niin voimakkaasti että koen ihan aidosti että muutan erakoksi (täydellistä epärealismia!).  Kuitenkin kun tunnetila menee ohi niin kaikki on hyvin. Semmoista vatvomista kaikesta käytännönasioistakin. Isäntä tulee hulluksi kun vatvon esim. että lähdetäänkö viikonloppuna mökille. Mieli muuttuu asiasta päivittäin ja lopullinen päätös tehdään 15 minuuttia ennen lähtöä! Ei voi suunnitella mitään kovin pitkälle eteenpäin. Se on melko turhaa kun mieli muuttuu. Toki kalenteriin merkityt harrastuksiin ja työhön liittyvät tapahtumat jotka on lyöty lukkoon hoidan kunnialla. Niissä kun ei ole valinnanvaraa niin ne täytyy hoitaa. Olisiko tässä syytä tehdä myös jämäkkiä päätöksiä muillakin elämän osa-alueilla etukäteen mitä tehdään ja mitä ei?

Yksi tapa purkaa tunteita on taide. Maalaan tunteeni taiteeksi. Se on vapauttavaa. Menen totaaliseen maaniseen tilaan ja aika ja paikka katoaa. Olen kokenut että taiteesta on minulle erittäin paljon hyötyä. Myös kirjoittaminen, lukeminen ja musiikki ovat tärkeitä asioita tunteiden kanavoinnissa. Erityisesti runot tietyssä mielentilassa ovat sielunelämää eheyttäviä.

7 vuoden sykli parisuhteessa

Edellisessä elämässäni oli kaksi 7 vuoden sykliä. 16-23- vuotiaana oli seurusteluvaihe jonka jälkeen alkoi lastenteko ja oman kodinlaitto vaihe. Seuraavakin vaihe kesti 7 vuotta. Syntyi 2 lasta, yritys ja talokin tuli pintaremontoitua perusteellisesti. Parisuhde alkoi voida huonosti. Oli pienet lapset, rasittava yritystoiminta, opiskelua ja talo jonka remontoimiseen menikin kaikki vapaa-aika. Tyytymättömyyden tunne hiipi mieleen. Tässäkö tämä nyt sitten olikin?

Silloinen aviomieheni ilmoitti yksi kesäpäivä ilman ennakkovaroitusta 14 vuoden yhdessä olon jälkeen että hän lähtee. Ja niin hän lähtikin saman tien eikä ikinä tullut takaisin muuta kuin hakemaan tavaroitaan.
Näen 30-vuotiaan naisen raahustamassa 3-vuotiaan tytön ja 5-vuotiaan pojan kanssa. Nainen ei yritäkkään peitellä olotilaansa. Kyyneleet valuu ja koko olemuksesta huokuu surun aura. Sydämessään hän ehkä tiesikin että näin tulee käymään. Hän ei vain saattanut uskoa sitä todeksi. Niin sinisilmäinen nainen...2 viikkoa myöhemmin hänen ex-miehensä kysyy että milloin hän voisi esitellä uuden tyttöystävänsä lapsille...

Pionella klovinina 2014

Tämä on menneisyyttä. Sitä ei pidä märehtiä vaan hyväksyä tapahtumat ja ottaa virheistä opiksi. Traumaattiset kokemukset jättävät kuitenkin jälkensä. On ollut kova työ saada menetetty itsetunto takaisin. Edes toiseen silmään sinisyys takaisin saati sitten menetyksen pelko ja luottaminen parisuhteeseen takaisin. Ehkä olen voiton puolella jo ehkä en. Mikä voisi olla pahinta mitä voisi tapahtua? Varmaan se että kahlihtisin toisen niin tiukasti itseeni että hän tukahtuisi ja pakenisi pois. Pelkojen kautta eläminen...aina nurkan takana vaanii jokin vaara. Luottamuksen puute puolin jos toisin. Rakkaudettomuus.

Nyt elän jälleen parisuhteessa 7 vuoden sykliä joka päättyy kesällä 2016. Välillä tuntuu ihanalta välillä tilanteet kriisiytyy. Välillä uusperhekuviot ovat raskaita. Nyt elämme seesteistä vaihetta kuitenkin verrattuna aiempaan. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä sykli tuo vielä tullessaan ennen päättymistään.


Kahlil Gibran

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökä samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi.
Sillä ainoastaan Elämän käsi voi säilyttää sydämenne.
Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.
Sillä temppelin pilarit ovat erillään.
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."