lauantai 23. marraskuuta 2013

Onnittelukortit ja vauvamuistamiset kronologisessa järjestyksessä

1. Vauva: silloin kun lähes 12 vuotta sitten esikoiseni syntyi rynnivät ihmiset jo laitoksellekin katsomaan vauvaa. Tuli nalleja, kukkapuskia, kortteja ja kotona ruuhkaksi asti ihmisiä katsomaan ihanaa ihmettä. Juhuu! Poikavauva kaiken lisäksi!!

2. Vauva: toisen lapsen syntymä oli yhtälailla iloinen ja odotettu tapahtuma. Silloin muistan myös sen vaaleanpunaisten pakettien, korttien ja kukkien  ryöpyn. Prinsessa on syntynyt!! Jihuu!

Elämä meni monta vuotta eteenpäin ja silloinen ydinperheeni hajosi. Jonkun vuoden päästä sain uuden ja ihmeellisen perheen. Oman uusperheen ja miehen mukana tuli kolme poikaa. Meni taas aikaa ja meille syntyi ensimmäinen yhteinen vauva.

3. Vauva: ensimmäinen yhteinen vauva sai paljon huomiota, jonkin verran onnittelukortteja ja lahjoja tuli. Ystävät ja sukulaiset tulivat katsomaan (mutta ei niin sankoin joukoin kuin silloin nuoruudessa ensimmäisten lasten kanssa). Vaisu jee!

"Helou, tässä mää oon eikä kukaan noteeraa"
4. Vauva: eli meidän toinen yhteinen lapsi... nytpä kävi sitten niin tämän meidän pikkuisen kanssa, että kukaan isovanhempia ja yhtä minun tätiä lukuunottamatta ei ole kyläillyt vauvaa katsomassa ja yksi onnittelupaketti on tullut. (No se olikin maailman ihanin paketti maailman ihanimmalta ystävältä!). Hohhoijjaa, huokailuja ja mutinaa, että hulluja ovat kun vielä lapsia tekevät tuohon laumaan vanhoilla päivillään...

Johtopäätös: Facebook on syrjäyttänyt etanapostin ja oikeat kyläilyt. Hirmu kätevä on sitä kautta onnitella ponnitella. Melkeinhän sitä on kylässä ruudun välityksellä...

Muuten en ala spekuloimaan asiaa ettei kenellekään tule paha mieli ja syyllinen olo :)  Hei ootte kaikki ihan OK!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Mustat rinkulat silmien alla

Lapset on tällä hetkellä ringissä olohuoneen pöydän ääressä syömässä muroja ja katsomassa Simpsoneita. Tytöillä on pulkat (!!) joissa ne istuvat peittoihin vuorattuina. Pulkat oli 2,5-vuotiaan idea roudata ullakolta. Tytär on niin omatoiminen, että sai ullakon oven auki ja käväisi ne sieltä hakemassa. Ihan painajainen vanhemmille, koska ullakon portaat on erittäin jyrkät. Onneksi mitään onnettomuutta ei sattunut ja avain on nyt piilotettu varmempaan paikkaan.

Ai miksi lapset syö muroja olkkarissa telkun äärellä?? No kun isäntä on vallannut keittiön pöydän ja on kittaamassa parasta aikaa kalj..ei kun ikkunalasia kiinni pokiin. Meillähän on vanha talo ja muutenkin kaksinkertaiset lasit niin paras ennen pakkasia kunnostaa vähän ikkunoita. Vauva muuten nukkuu ihanissa sinisissä 70-luvun nukenvaunuissa keittiössä. Ihme ja kumma vaunujen omistaja pikkuneiti ei ole moksiskaan eikä yritä niitä työnnellä ympäri taloa vaan vauva saa rauhassa nukkua (kylläkin visusti valvovan silmän alla).

Tämmösiä ikkunoita kitattavana
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ihmettelen vaan palautuuko mustuneet silmänaluseni enää koskaan normaaliksi. Testaan parasta aikaa isännän valmistamaa silmänympäryseerumia. Siinä on ainakin salaisena ainesosana rohtoraunionyrttiä. Raportoin muutunko jälleen ihmisen näköiseksi ja jos näin tapahtuu alan myymään litratolkulla seerumia kaikille väsähtäneille ja elähtäneille äiti-ihmisille.

torstai 14. marraskuuta 2013

Lapsivuodeaika justjoo

Heippa!


 
Isäntä kävi töllistelemässä mitä minä puuhaan ja kysyi nähdessään otsikon "Mikä se semmoinen lapsivuodeaika on ??" Sehän on aika vanhanaikainen termi ja tarkoittaa että 6 viikkoa synnytyksen jälkeen olisi syytä toipua ja levätä raskaudesta ja synnytyksestä. Kuulostaa hyvältä.

Meille syntyi vauva 3 viikkoa sitten. Synnytys kesti ainoastaan 2h 28 min. (sisältää koko höskän avautumisesta jälkeisten syntyyn). Oli maailman hienoin kokemus. Laulettiin, otettiin ilokaasua ja sain aivan käsittämättömän naurukohtauksen. Ilokaasu toimi niinkuin pitikin. Isäntä hieroi selkää aina kun tuli tiukka supistus. Selvisin ilman tikkejä ja traumoja. Aivan loistavasti meni kaikki. Tyttö oli ihan reilun kokoinen (3700g ja 48 cm) ja ihan Jari Tervon näköinen (isännän mielestä) Jee mikä kaunotar!! Saatiin oleilla vielä kaiken lisäksi omassa perhehuoneessa sairaalassa.

Sitten vaan kotiin ihanaa lapsivuodeaikaa viettämään... Kuvitelmissa oli lokoisia aamuja 2,5-vuotiaan, isännän ja vauvan kanssa. Köllöteltäis yhdessä, syötäis ravitseva aamiainen kateltais hyviä leffoja, ulkoiltais porukalla. Ennenkaikkea toiveissa oli paljon lepoa ja rentoa oleilua. Koululaisetkin ovat niin isoja, että pärjäisivät vähemmällä hyysäämisellä hetken.

Totuus oli vähän toisenlainen.  Kotona nousi kuume ja jouduin neuvolan ja lääkärin kautta sairaalaan. Sain suonensisäisen antibiootin josta sain allergisen reaktion. Pää ja kaula paisui kaksinkertaiseksi. Kävin ensiavussa. Kävin polilla. Pääsin kotisairaanhoidon asiakkaaksi ja meillä kävi 3 krt/vrk sairaanhoitotädit hoitamassa minua. Tähän rumbaan kun vielä lisätään normaali arkiaskareet ja lasten harrastuksiin kuskaukset, vanhempainvartit, vauvan lastenneuvola, kahden hermot kireällä olevan vanhemman riitelyt jne. niin voitte arvata miten rentouttava kolmeviikkoinen on takana! Kiitos isännän ja minun vanhemmille kaikesta avusta. Ilman sitä olis ollut vaikea pärjätä.
Ihan pienet jalat

Nyt alkaa olla jo parempi aika ja onneksi kaikkein tärkein eli vauva on koko ajan voinut hyvin ja vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja tyytyväiseltä tapaukselta. Niin ja tänäänkin nukuttiin yhteentoista. Askareissa ei ole ollut muutakuin oleilua 2,5-vuotiaan kanssa, vauvan hoitamista ja syöttämistä ja lasagnen tekoa perheelle :) No hyvä on...viimeistelin yhdenrästissä olevan tilausrummun maalauksen. Pitäähän sitä jotain hyödyllistäkin tehdä...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Univelkainen nainen tässä terve

Kummallista, että univelan kerääminen alkaa jo pari kuukautta ennen vauvan syntymää. Sitä alkaa heräilemään aamuyöstä ja on kaikkea hyödyllistä ajateltavaa kuten:

Pitäisi värjätä hiukset ettei juurikasvu näy (sitten kun vauva syntyy otetaan kuvia yläviistosta kun itse siinä sängyssä istuskelee vauvan kera)

tai

Millähän veroprosentilla ne tällä kertaa meinaa rokottaa muutenkin ankeata äitiyspäivärahaa ja pitäisikö jotenkin reagoida asiaan etukäteen ettei käy niinkuin viimeksi kun lisäprosentilla verottivat.

tai että

Kuinkahan käy tällä kertaa raskauskilojen pudottamisen kanssa kun kokemuksesta ne kaikki ei ole koskaan edes lähtenytkään pois vaikka esikoinen on pian 12 vuotias.

Jotain iloakin siitä on

Sain eilen melkein siivottua yläkerran vaatekomeroni jota olen sen kaksi kuukautta jo murehtinut yöntunteina. Siitä tulikin mieleen, että 99% vaatteista ei tule todellakaan mahtumaan päälleni seuraavaan puoleenvuoteen eli alakerran vaatekomero, jossa on nyt kaikki jättihousut ja paidat saa luvan olla käytössä. Sinne on tulossa lisäksi myös ihanan ystäväni vanhoja imetyspaitoja. (terkkuja!) Onkohan muut muuten valinneet omat sairaalasta palautumisvaatteet? Ois kyllä aika stressaava tilanne jos optimistisena olisi ne 31 tuuman farkut mukana jotka mahtuivat hyvinkin vielä alkuraskaudesta päälle. Sitten ne jämähtäisivät reisiin kiinni (paitsi tietysti julkkiksilla ei jäisi).

Niin, että semmoisia mietteitä tällä kertaa. Heräsin muuten tänään klo 11.30. Semmoista ei ole tapahtunut kuin viimeksi joskus 20-vuotiaana.

P.S ei yhtään supistusta tänään mutta rv on vasta vaivaiset 39+1 eli ei pidä nyt hättääntyä vielä.

"sujahdin vanhaan kokooni heti synnytyksen jälkeen"





perjantai 11. lokakuuta 2013

Alkukantaista

Moikka vielä,





(säveltänyt, sanoittanut, laulanut, soittanut Isäntä) Tämä on soinut koko päivän päässä!

Oman navan ympärillä pyöriminen

Järkyttävää touhua. Ihan kuin koko muu maailma seisahtuisi ja kaikki pyörisi minun navan ympärillä. Mutta eipäs se niin olekaan (vaikka pitäisi ! ?)

 Isommat lapset alkavat oirehtia varhaisteini-iästä. Esikoispoikani (vitosluokkalainen) uhkasi eilen lopettaa jääkiekko uransa (siis luopuu vapaaehtoisesti tulevista miljoonista ja misseistä!!). Syynä henkilökemiat muutaman joukkuetoverin kanssa. Oli tullut riitaa ja sitä rataa. Muutenkin viimeaikoina poika on kritisoinut minua; minun tekemättömyyttä, aamu-unisuutta ja keksinyt kaikkea jänskää että ollaan muka pakotettu soittamaan tylsää rumpukomppia vaikkei ollakaan. Huhuhhuh. Ja tämä on todennäköisesti ensimakua tulevasta. Täytyy kyllä myöntää, että lapsi on tosi ihana ja hyvin sopeutuvainen kaikkeen (ero, muutot, koulunvaihto jne.). Menestyy hyvin koulussa ja ilman uhmaikiä ollut tähän saakka todella helppo tapaus. No ehkä siksi se kirpaiseekin kun ei ole tottunut tällaiseen.

Kohta 9-v. tyttö pyörii kaveripoppoossa ja se on koko hänen elämänsä nyt. Äiti on kamala kun patistaa kaikella rakkaudella tytön opiskelemaan englantia. (eilen tuli vahingossa vihko päin naamaa kun kiukkusena tyttö heitti sen minua kohti. Olin laatinut muutamia ylimääräisiä enkun kertaustehtäviä) Rajoja täytyy asettaa kun kaverit tuppaa notkumaan vielä 20.30 meillä vaikka nätisti on kehoitettu aiemmin jo kotiutumaan jotta päästäisiin iltatoimiin.

No mutta omaan napaan. Ei niin mitään uutta eli odotellaan kärsivällisesti.
Kuvia viimeaikaisista tekemisistäni...


Hoitopöytä. Taulu "kuunlapset" syntyi edellisen raskauden aikaan.

Mummi toi ihania mekkoja tulevalle 

Tämmönen työmaa tämä meidän piha, että haravointia  riittää vaikka talkooväelle :)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Höh. Unohdetaan koko synnytys!

Kävin neuvolassa tänään ja siellä ne vaan naureskelivat minun innolle päästä jo tositoimiin. Höh. Kätilöopiskelijaharjoittelijakin oli sitä mieltä, että jos alkaa supistelemaan kun haravoi täytyy lopettaa ettei likkaa supistele. Mitäääh!?? Sanoin sille, että no en varmasti lopeta vaan riehun vielä enemmän. Höh.

No nyt surraa päässä kaiken maailman tauluideoita mitä pitäis päästä toteuttamaan. Odotan vähän rauhallisempaa hetkeä aloittaa, koska täällä koneen läheisyydessä kaksi 9-vuotiasta tyttöä kyttää milloin on heidän vuoronsa (moviestarjotain odottaa) ja 2,5-vuotias kärttää, että sille laitetaan tanssimusiikkia ja kohta pitäisi 11-vuotias poika hakea aikidotreeneistä.

P.S Haravoin kyllä täyden pressullisen vaahteranlehtiä äsken ja raahasinkin sen pihan perälle. Ei supistanu yhtään. Höh.

Näihin Höh. tunnelmiin sopii hyvin tämä maalaus (myynnissä, ostakaa pois :))

T: Kaheliakka

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Synnytyksen edistämiskeinoja

Heippa!

Kävin siellä synnytystapa-arvioinnissa ja totesivat, että kohdunsuu on jo monta senttiä auki ja lapsi olisi jo 3 kiloinen. Jee! Edellinen synnytys oli alle kolme tuntia, joten lääkäri kehoitti pysymään lähellä synnytyssairaalaa (no se on 75 km päässä joka tapauksessa). Kun tulimme kotiin alkoi hillitön toiminta:

1. Sairaalakassi tuli pakattua vihdoin ja viimein (hitsi kun filmi,kamera + videokamera saati sitten postimerkit, kirjepaperit ja kuoret on kyllä vieläkin hukassa...nämähän oli jossain sairaalakassi- ohjelistassa oikein!) Mummi toi ihanat sairaalasta kotiutumisvaatteet (kokoa 50 cm) ja oli löytänyt ihkauuden söpön nallenkarvahatunkin!

2. Hoitopöytä ja sen sisältö on vaippoja myöten valmiina odottamassa.

3. Pinnasänky on kasattu isännän toimesta ja petasin sen niin nätiksi kuin osasin (niitä uudin??? verhoja ei kyllä vielä ole)

4. Pesuhuone ja sauna on pesty ja kynttilöitä on ripoteltu sinne tänne,koska paljon ihanampi kylvettää vauvaa tunnelmavalossa ja putipuhtaassa altaassa.

Noniin...nyt olin siis silloin torstaina jo valmis lähtemään sairaalaan, mutta mitään ei tapahdu.

Synnytyksen edistämiskeino nro.1:

Isännän synnytystä edistävää noitataikajuoma:
 (ainekset kuivattuja)
orapihlajanmarjoja
katajanmarjoja
vadelmaa
ripaus piparjuurta
lipstikkaa
humalan käpyjä

Keitetään keitos ja makeutetaan hunajalla tai ruskealla ruokosokerilla. Juodaan runsaasti. 
Tämä on Isännän flunssajuomaa, mutta fiilis on sama :)

On muuten aineenvaihduntaa edistävä tee. Hikeä pukkaa ja vessassa pitää rampata kahta kauheammin. Turvotus mikä yleensä pahenee iltaa kohden väheneekin yllättäen. Suosittelen myös koska maku on aivan  ihastuttava! No mutta mitään ei tapahdu kuitenkaan...ainakaan heti.

Isännä...eiku Poseidonin patsas Hieropoliksen kaupungista. Uhh! mikä energia.
Synnytyksen edistämiskeino nro.2
Nyt siis turvaudutaan perinteisempiin kolmen ässän metodeihin. Kynttiläsaunassa isäntä panee parastaan vaimon tilan kohentamiseksi :) Supistelee kivasti, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi.Yöllä tuli kyllä pari oikein napakkaa supistusta,  mutta siinä kaikki.

Synnytyksen edistämiskeino nro.3
Fyysinen rasitus ja aktiviteetti
Tänään oli pakko jo alkaa haravoimaan vaahteranlehtiä pihalta, kun se aikaisemmin aiheutti supisteluja...nyt ei mitään. Illan kruunasi pyörälenkki kahden tyttären ja isännän kanssa. Täytyy myöntää, että liitoksiin alkoi sattumaan, mutta kovin vähäiseksi jäi supistelut tälläkin kertaa.

Join äsken jälleen Isännän noitataikajuomaakin ja toivon tosiaan, että jotain pian alkaa tapahtumaan.
Parhaani olen yrittänyt joten raportti synnytyksen edistämiskeinoista päättyy tähän. Jos keksitte jotain uutta ja mullistavaa niin kertokaa ihmeessä ;) !!


maanantai 30. syyskuuta 2013

Time before tomorrow - hippimusiikkia teille kuultavaksi


Huom! Kyseessä on kotinauhoitus. Tehty meidän makkarissa. Biisintekijä on Isäntä. Siinä minäkin soittelen ja laulelen :) niin että jos joku tuottaja näkee ja kuulee niin varataan studioaika hetipaikalla!

Perheen säännöt ja rajat

Heipparallaa!

Lueskelin yhtä blogia tuossa ja tällainen probleema tuntuu olevan monilla uusperheillä: Oman perheen säännöt ovat hukassa, niitä ei yksinkertaisesti ole. Meillä tosiaan on uusperhe ja törmätään jatkuvasti tuohon, että pitäisi olla suurinpiirtein samat säännöt ja ajat molemmissa kodeissa. (tai pahimmillaan jopa kolmessa kodissa)  Ei ole mahdollista! Niinpä suosittelen kaikille (miksei ydinperheillekin) perhepalaverin pitämistä säännöllisin väliajoin. Palaverissa kirjataan lasten kanssa yhteiset säännöt paperille ja tietysti rangaistukset ja palkitsemiset kun homma toimii tai kusee. Nämä säännöt ovatkin sitten Meidän perheen säännöt. Siellä toisessa paikassa voi olla ihan eri säännöt ja niihin ei puututa.Tietenkin jos on jotain tosi pahasti pielessä niin on syytä puuttuakin. Mutta tällaiset perusasiat kuten käyttäytyminen, toisten kunnioittaminen, siivoukset, kotiintulo,- nukkumis- ja peliajat, kuukausi/viikkorahat, herkkupäivät jne. ovat jokaisen perheen omia asioita. Onhan kouluissa ja työpaikoillakin eri sääntöjä kuin kotona ja ihmiset sopeutuvat niihin kohtuudella. Kyllä minulla ainakin on muutakin tekemistä kuin stressata viikonloppuna kun lapset ovat isällään onko siellä ruoka viideltä pöydässä tai meneekö lapset nukkumaan yhdeksältä.

Rajat ovat ihan yhtä tärkeitä; on syytä rajata oma perhe esim. niiltä exiltä. Mihin saakka heillä on lupa puuttua asioihin kunnes seinä tulee vastaan? Minulla se raja tuli melkein vastaan siinä, kun miehen exä  ilmoitti, että minua ei bonuslapseni saa kutsua äidiksi. Minua täytyy kutsua nimeltä. On vain yksi jumal... eikun äiti ja se on hän. Ja se on muuten aivan varma, että täs perheessä on vaan yks sheriffi ja se on Isäntä!


Semmoista tuli nyt mieleen :)T:Kaheli Akka

Boheemipoika taiteilee. Meidän perheessä lapsetkin saa maalailla...

perjantai 27. syyskuuta 2013

Synnytyskitaransoittoa ja muita hulluja ajatuksia (rv 36+5)

Kokeillaanko synnytyskitaransoittelua!!
Luulisi, että neljättä lasta odottavalle naiselle ei olisi mitään uutta ja ällistyttävää enää tässä vaiheessa raskautta mikään. Kaiken kokenut konkari luulisi jo olevan. Mutta kuulkaas: ei se nyt ihan niin mene vaikka luulisi!

Pikkuisen taustatietoja: esikoinen syntyi suunnitellulla sektioilla perätilan vuoksi, kakkonen oli 4,6 kiloinen tytön järkäle. Synnytyksen kivunlievityksenä oli epiduraali ja yli kolmen tunnin ponnistusvaiheenkin vuoksi synnytys oli jokseenkin haastava. Kolmas eli tämä meidän 2,5-vuotias tyttönen (meidän eka yhteinen)  syntyi normaalisti tai sitten epänormaalisti ilman kivunlievitystä alle kolmessa tunnissa Tai no olihan meillä kivunlievitystäkin eli käytimme miehen kanssa synnytyslaulua. Ja se toimi! Mitään kursseja tai aiheeseen perehtymistä ei ollut, mutta ihan vaan luonnostaan käytin matalia ääniä miehen stemmaillessa mukana. Vaikuttaa kehon rentoutukseen. Voiskohan kitaran ottaa synnytykseen mukaan?!? Jos sitä soittelis ja laulelis niin oiskohan siitä apua. Minä varsinkin kun olen vielä aloittelija soittamaan niin joudun keskittymään tosiaan, että saan musiikintapaista kuulumaan.

No tällä kokemuksella en lähde tosissani suunnittelemaan synnytystä, koska mitä tahansa saattaa tapahtua. Sekin on jännää, että soitin synnytyssairaalaan tänään ja he pyysivät käymään siellä ensi viikolla synnytystapa arvioinnissa kohta 12 vuotta sitten tehdyn sektion vuoksi- Siis täh?? Vauvahan on aivan selvästi pää alaspäin ja hyvin kiinnittyneenä siellä. Tuskin se sieltä enää kääntyy toisin päin. No täytyy mennä varmaankin niin saavat arvioinnin tehtyä...
Vauvafiiliksiä parin vuoden takaa...

Valmistaudun kyllä koko ajan uuden perheenjäsenen syntymään (ostin tänään tutin!). Yks pikku puute on tässä meidän pikkukaupungin tarjonnassa: ei löydy vauvalle hyvälaatuista, nättiä ja käytännöllistä myssyä tai hattua. Olen kyllä kirpparitkin kiertänyt. Onneksi nettikauppoja on olemassa vaikka rasittavaahan se on niistäkään etsiä, kun ei ole varmuutta onko päähineet kuinka hyvin istuvia pieneen päähän. Jos joku lukijoista uskaltaa niin antakaa mulle vinkkejä asian suhteen! Kiitos. Jos löytyis vielä joku suomalainen, persoonallinen jne. "pieni" hatuntekijä...

Viikonlopun ohjelmassa on palvelijanhuoneen laittamista (siis oikeesti siellä on asunut sisäkkö sillon joskus 98 > vuotta sitten ja sekös on kaikista miespuolisista henkilöistä kiehtova ajatus :D ) joo ja sitten nuo puutarha kalusteet vois roudata lumelta turvaan ja laittaa eteinen järjestykseen. Pipolaarihäiriö iskee näköjään taas...

Harvinaisen kivaa perjantaita!!

T:Kaheli akka

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sisustusta ja perheilyä


Varsinainen sisustushaaste on meidän sininen huone, joka toimii olohuoneena, soitteluhuoneena eli piano, kitaroita ja vahvistimia löytyy huoneesta sekä maalaushuoneena eli taiteillaan tässä huoneessa. Huone on siis melko suuri! Kattokaa nyt minkälaiset Obelixin housutapetit. Olen yrittänyt saada pikkuisen vastavärikontrastia laittamalla oranssia mukaan sisustukseen. Tein vartavasten tauluja ja sohvatyynyjä jotka kävisivät huoneeseen. Sohvatyyny, jossa on naisen figuureja on tehty kirpparilöydöstä eli tyttöjen paidasta. Ajattelin soveltaa kyseistä tekniikkaa joskus toistekin. Eli leikkaa vaan paidasta hihat pois ja ompelee tyynyliinapussin. Taas kätevää ja helppoa. Tällä kertaa ompelukonetta kuitenkiin tarvittiin.

 
Kitara (roskislöytö!) antaa pikkuisen lämpöä sinisyyteen
(nojatuoli ekotorilta 20 €)

Sohavanurkkauksesta (taulu miehen maalaama)
Vas. keskeneräinen öljyvärimaalaus ja oik. Punainen hattu myöskin öljyvärimaalaus (myytävänä!)
Tyttöjen paidasta tehty tyynynpäällinen 
(yksi tupsu irronnut näköjään)

Mehän ollaan uusperhe, joten paikalla on porukkaa vaihtelevasti. Nyt tänä viikonloppuna on kaikki lapset ja aikuiset kotona. Tarkoittaa sitä, että ruokapöydässä on 2,5-vuotias pikkutyttönen, yksi reipas esikouluikäinen poika, kohta 9-vuotis synttäreitä viettävä musiikkiluokalla koulua käyvä tyttö, just 11-vuotta täyttävä laulava boheemipoika, 11-vuotias jääkiekkoilija ja 12-vuotias poika tutkiskeleva ja itseään etsivä varhaismurrosikäinen. Heidän lisäksi ruokapöydässä on tietysti perheen isi 39-vuotias taiteilija-muusikko-puutarhuri ja minä kaheliakka vielä hetken 35-vuotias äiti ja bonusäiti. Ruokapöydän vieressä (siinä nuorimman lähellä) makoilee 3 vuotias Serra de Airesin paimenkoira kyttäämässä jos joltakin tippuisi jotain herkkupaloja. Koira on myös hyvä lautasten esipesijä ja ja rikkaimuri :)

Tänä viikoloppuna vietettiin boheemipojan 11-vuotis synttäreitä. Perinteisiin kuuluu, että lapset viedään rahan kanssa kauppaan ja jokainen saa ostaa n. viidellä eurolla sankarille jotain tai jos haluavat niin voivat yhdistää rahat ja ostaa jotain yhteistä Huvittavin oli tällä kertaa, että olivat yrittäneet saada 2 euron tavara-automaatista jonkin kivan avaimen perän, mutta kone oli suoltanut rannekorun ja vaaleanpunaisen kiss-avaimenperän. Onneksi tämä meidän boheemipoika vaan nauroi lahjoille. Erityisen tyytyväinen hän oli The Boss mukiin ja turkoosinväriseen kakkulapioon jonka sai sisaruksiltaan :) Taidan tietää tyttötavaroiden loppusijoituspaikan; poika on rakastunut parhaaseen ystäväänsä ja meinaa tuoda tytön meille seuraavalla käynnillä kylään jos tyttö pääsee. Siis apua! Aikaisin ne aloittaa. Muut meidän lapsista ei ole kyllä osoittaneet mitään oireita tuohon suuntaan vielä.

Eskarilainen ja pienin pallero odottamassa synttäriherkkuja
Tuossa meidän eläin

perjantai 20. syyskuuta 2013

Vauvan turvakaukalon tuunausta

Heippatirallaa!

Olen jonkin sortin ekohippi ja minua rasittaa valtavasti uuden ostaminen ja ylipäätänsä tämän maailman kulutushysteria. Kannatan ehdottomasti kierrätystä. Kuitenkin esteetikkona minua haittaa jos joku asia ei miellytä silmää tai on muuten vaan rikki. Niinpä aikanaan kirpparilta vitosella ostettu kaukalo sai uuden ilmeen. Haluan jakaa tämän, koska ohje ei vaadi lainkaan ompelutaitoa (tai muutakaan käsityötaitoa). Olen kauhean innostunut ollut DIY sivustoista ja tarkoitus on myös itsekin keksiä ja soveltaa ohjeita. Vaatteiden, huonekalujen ja vaikka minkä tuunausta on luvassa jatkossa silloin tällöin.

Tarvitset: jättisuuren reikäneulotun kaulahuivin (voi olla tehdastekoinen tai käsin kudottu ja tottakai suosittelen kirppareiden kiertelyä tässäkin kohden) ja tietenkin tuunattavan turvakaukalon.

Ohje: asettele kaulaliina kaukalon päälle niin, että kääntövaraa jää reilusti myös yläpäähän. Pujottele kaikki turvavyöt rei'ístä esille. Taita yläpää vanhan pehmusteen alle ja laita kiinni hakaneulalla, solmi kiinni kaulahuivin hapsuilla turvavöiden rei'istä kaukalon taakse. Loppuosa alapäästä jää käännettäväksi vauvan peitoksi tai nostettavaksi aurinkoisella kelillä varjoksi turvakaukalon kantokahvan päälle.  Niin ja eikä siinä vielä kaikki! Älyttömän helppo irrottaa ja pestä ja pujotella takaisin parissa minuutissa.

  Nerokkaan yksinkertaista...

Ymmärrätte varmasti idean...
Hengittävä aurinkosuoja, unohda huonosti pysyvät sideharsoliinat
Kaikki turvavyöt yms.oli helposti pujoteltavissa
Nyt puuttuu vain kaukalon mystinen tuleva käyttäjä

Minun mielestä siitä tuli kaiken lisäksi tosi nätti. Nalle on muuten nimeltään Pommi :)

Leppoisaa perjantai-iltaa!

T: Kaheli akka

torstai 19. syyskuuta 2013

Nyt oikeesti tarvittais meditaatiota

Elimistö käy ylikierroksilla. Aivot surraa kokoajan mitä pitäis tehdä ja kroppa raahautuu tekemään hulluna kaikkea tarpeellista vaikka ei oikeasti olisi paukkuja siihen. Pari päivää olen nyt laittanut keittiön kaappeja uuteen uskoon. Aivan käsittämätön määrä tavaroita, leluja (!), pikkutilpehööriä, rikkonaisia lautasia ja mukeja, kodinkoneita joita ei käytetä jne. Jääkaappikin on kuurattu ja puunattu (sieltä löytyi vaikka mitä, jota ette halua tietää). Onko tämä sitä pesänrakennusviettiä?? Jos on niin tällaisia (hypo)manian puuskia tulee kyllä säännöllisin väliajoin muutenkin. Normaalia vai epänormaalia?

Eilen kävin neuvolassa. Nyt oli painoa tullut aivan liikaa eli järkyttävä turvotus päällä. Pitäis varmaan rauhottua, juoda isännän valmistamaa turvotusteetä (vai oliskohan turvotuksenestoyrttijuomaa) ja tehdä jotain kivaa. Tai vaikka vaan makoilla ja pyytää isäntää näppäilemään mulle kauniita rakkauslauluja, jotka ovat minulle tietenkin sävellettyjä ja sanoitettuja. Eikös nainen kaipaa hemmottelua (ihan neuvolaoppaidenkin) mukaan juuri näillä raskausviikoilla.

Resepti turvotusjuomasta menee suurin piirtein näin:

kuivattua nokkosta
kuivattuja humalan käpyjä
vadelmanlehtiä (hiostettuja ja kuivatettuja)
haudutetaan ja makeutetaan hunajalla

Vaikutus:
Pitäis poistaa nesteitä kehosta, rentouttaa rauhoittajaa vahvistaa kohtua koitokseen. Mulle laulaminen, soittaminen ja maalailu toimii myös rentoutuksena joten päätän näihin tunnelmiin ja teen tänä iltana tällä kertaa jotain minulle tärkeää.

Soittonurkkaus on nyt +eri huoneessa kun tähän kohtaa tuli pienten huone. Mutta fiilis oli tässä se oleellinen.
Taulut on miehen maalaamia. Ja pinkki sähkökitara on minun :)


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Liikaa tekemistä ja vain hetki aikaa

Nyt on siis raskausviikko 35 pyörähtämässä käyntiin. Minullahan on ennestään 3 biologista lasta ja kaikki ne on menneet lasketun ajan lähelle ennen kuin ovat tähän maailmaan tulleet. Oletan siis, että tämäkin viipyilee vielä sen 4-6 viikkoa mahassa. Tuntuu ihan kohtuu pitkältä ajalta, mutta voi hyvänen aika kun se tässä arjen hulinoissa menee äkkiä. Nyt siis teen listan mitä vielä tahtoisin saada aikaiseksi ennen vauvan syntymää (eriasia on saanko tehtyä yhtään mitään).
P.S Rakas mieheni jos lukaiset tämän postauksen: älä stressaannu, nämä ovat vain raskaushormonihöyryisen vaimosi fantasiaa... 

Sisähommelit:

- Sairaalakassi pitäisi pakata. (Neuvolasta saadussa oppaassa luki, että siihen täytyy pakata videokamera ja kasetti! Ja ottaa mukaan filmi ja kamera! Ja muistaa pakata miehellekin tohvelit ja miehen hygieniatarvikkeet eli nyt se ettii partavettänsä ja hammasharjaansa pahimmillaan kuusi viikkoa kun se on siellä kassissa).

- 506 ikkunaa...mä ikkunoita putsailen...eli sisäpuolelta vielä ois vähän ikkunahommia. Vähän nolo pitää joulu, synttärit ja ristiäiset kun ei näe laseista läpi. Marttaliitto vois tulla jeesimään tässä hommassa minua, koska meillä on kauheesti ikkunoita ja ne on isoja.

- Mattojen pesukonepesua. Aika monta mattoa sais pesaista. (Toisaalta voi olla turhaa kun kurakelit on tulossa ja koira on niin toivoton hökelö, että tassuja ei saa putsattua ennen kuin se rynnii sisälle).

- Vauvan vaatteiden silittämistä miljoonittain. (On se kumma, että ne ensimmäiset vaatteet täytyy silittää ja sitten kun arki koittaa niin ei koskaan enää...hyvä jos juhliin silittää jotain).

- Vauvan kehtoon pitäisi tekaista uudinverho ( en ole varma onko ne uutimet, mutta ne verhot siinä kivasti kehdon sivuilla ) tai siis verhot on jos kelpuutan se kehikko pitäis saada; löytyi jo metallirinkula, hmmm...mies saa tehdä tämän homman)

- Ullakolle pitäis mennä penkomaan kaikkien 6 lapsen talvikamppeet. Ja tietysti kattoa tarvitseeko hankkia uusia. (Ei millään voi muistaa viimetalvisia asioita enää). Olen varma, että just pahimmoilleen sataa lunta kun ollaan sairaalassa ja lapsiparat joutuu kulkemaan crocseissa lumihangessa palellen.

- Lakanat pitää hakea pesulasta tai pamahtaa sakot. (Siis älkää nyt kuvitelko, että kaksi lakanaa vaan koko 8 henkisen perheen kesäkauden lakanapyykki)

- Auto pitäisi korjauttaa (taas se hippibussi on rikki)  muuten ei päästä sairaalaan 75 km päähän kun aika koittaa. Kotisynnytystä arvostan, mutta en ole varma haluanko omalle kohdalle.

-Autosta tulikin mieleen, että vauvan turvakaukalon päällinen pitäisi pesusta pujotella takaisin istuimeen ja harkita viittikö ylipäätänsä tuolla vuoden 1990 (tai jotain) mallisella kaukalolla enää kulkea vai saanko paheksuvia katseita hienoja gesleinejä (tai jotain) kuskaavilta kanssaäideiltä.

Voijeesus lista ei lopu ikinä....

- Sitten pitäisi järjestää ihanan bonuspoikani 11-vuotissynttärit (tämä on ehdottomasti hauskin osio)

- Taiteelliset projektit pitäisi saattaa loppuun. Taidenäyttely johon osallistun on tulossa heti marraskuussa. Pitäisi maalata yksi öljyvärimaalaus loppuun, samaan sarjaan yksi uusi taulu ja kehystää (mies saa tehdä tämän) kaikki näyttelytyöt (5 kpl). Eriasia pääseekö niistä mikään näyttelyyn...

Oispa ihanaa olla 2-vuotias. Sais vaan leikkiä puhuvilla leluilla ja vailla huolen häivää nukkua.

 Pihahommelit:

- yhden siperianhernepensasaidan leikkuu (meillon varmaan kilometri aitaa ja valtaosa on onneks jo leikattu)

- yhden melko laajan perennapenkin kääntäminen, kukkasipuleiden ja taimien istutus (sipulit ja taimet tilattu ja ne on parasta aikaa tulossa Hollannista, jihuu)

- puutarhakalusteet, polkupyörät, auringonvarjot yms. suojaan talvelta (kuullostaa yksinkertaiselta, mutta meillä ei ole piharakennusta johon köijätä tavarat, joten täytyy keksiä pressu yms. patentteja, roudata niitä ullakolle tai kellariin)

- molempien sisäänkäyntien kaiteiden maalaus (vaikeinta on käydä maalipurkki ostamassa, ihan sama kuin pitäisi palauttaa kirjakerhon kirja niin sitä ei vaan saa aikaiseksi)

- havupalleroiden teko talvikoristeiksi (onneksi ne havut saa kätsysti jo kaadetuista pihamännyistä niin ei tartte lähteä metsään rämpimään ja muiden puita tuhoamaan).

- rännien putsaus (ei muuten pikkujobi, meidän rännit sijaitsevat jossain 5m korkeudella, tämän saa hoitaa mies ja ei se varmaan edes antaisi minun tämän mahan kanssa enää kiipeillä niin korkealle)

- lista jatkuisi loputtomiin, mutta siinä varmaan tärkeimmät.

Kiitos. T: Kaheliakka

P.S tulipa hektinen olo. Meniköhän yöunet. Onneksi humalankukka-vadelmahaudetee  rauhoittaa maanista mieltäni.





perjantai 13. syyskuuta 2013

Meille on tulossa vauva

Heipparallaa!

Niin ihmeellinen on elämä. Olin jo melkein vakuuttunut siitä, että perheemme on muodostunut ja lapsiluku on täynnä. Kävi kuitenkin niin, että uusi elämä sai alkunsa ja nyt ollaan jo loppusuoralla. Vähän hullu kun olen niin ei ole tämäkään raskausaika ollut helppo. Mielialojen hurjaa vaihtelua. On siinä ollut perheellä kestämistä! Olen kuitenkin nyt jo hyvin onnellinen asiasta. Kauhea pesänrakennusviettikin on jo iskenyt. Laitan muutamia muistelukuvia kun meidän 2,5-vuotias oli vauva niin pääsee vähän vauvafiiliksiin :)


Kitaramaailmassa mönkimässä
Pikkumurunen oli 47 cm syntyessään






Vastaan saamaani haasteeseen ja Haastan sinut!


Tämän tarkoituksena on tehdä tunnetuksi blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Mukaan minut haastoi iskajailtatahdet.blogspot.fi blogin pitäjä Iskä.

Haasteen säännöt:


1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta:


1. Nainen ja uusperheellinen
2. Avainsanojani: onnellisuus, itsensä etsiminen, peloista vapautuminen, rakkaus...rakkaus
3. 100-vuotiaan hirsihuvilan omistaja -->
4. Ilman villasukkia voi kuolla
5. Rakkaani: 6 lasta, joista 3 ihanaa poikaa olen saanut superbonuksena elämääni ja yksi, eräs ja viimeinen vielä tulossa...
6. Olen löytänyt sieluni toisen puoliskon
7. Soitan kitaraa ja tykkään vanhasta progressiivisesta musiikista
8. Maalaan, piirrän, kuulun kuvataideyhdistykseen
9. Haaveeni on oppia laulamaan
10.Uusin mielenkiinnon kohteeni on luonnonkasvit ja niiden käyttäminen rohdoskasveina
11. Tykkään erityisesti Japanilaisista piirretyistä studio Ghibli

Vastaukseni kysymyksiin:

1. Joulu vai Juhannus ? Joulun tunnelma ja ruuat hyvillä juhannuskeleillä
2. Hedelmä vai hampurilainen ? Hedelmä
3. Kesämökki vai Asuntovaunu ? mökki (maailman ihanin paikka)
4. Ajan patinoima vai uusi ja moderni ? Ajan patinoima voi olla modernikin, mutta ei ihan uusi
5. Kirja vai elokuva ? Kirja
6. Luonnonpuisto vai Huvipuisto ? Luonnonpuisto ehdottomasti
7. Pietari vai Bangkok ? Pietarissa haluaisin käydä
8. Pakollinen matemaattinen tehtävä: paljonko on 6x6 ? 36
9. Hiljaisuus vai hälinä ? Hiljaisuus, koska hälinää on liikaa. Hiljaisuus on ylellisyyttä
10. Jääkiekko ottelu vai teatteri ? Riippuu - menisin katsomaan mieluummin Kärpät-Kalpa  ottelua kuin Kuopion kaupunginteatterin versiota Hamletista
11. Yksin vai yhdessä ? Yhdessä ain... :)


11 kysymystä eteenpäin:

1. Mikä saa sinut itkemään?    

2. Mikä saa sinut nauramaan?   

3. Mitä on päälläsi tällä hetkellä vai onko mitään?

4. Top 1-5 lukemasi kirjat?

 5. Kahta en vaihda. Mitä?

 6. Kauppaan on 200 metriä matkaa. Sataa vettä. Käsi sydämellä: kävellen vai autolla?

7. Minkä asian haluaisit sinusta muistettavan?

8. Pakollinen matemaattinen tehtävä: paljonko 3+2X5=?

9.Minkä taidon haluaisit oppia?

10. Mikä lämmittää kylmänä talvi-iltana parhaiten?   

11.Millä vuosiluvulla haluaisit aikamatkailla?


Sitten pitäisi laittaa "vahinko" kiertämään ja toimittaa haastetta eteenpäin.
http://yume-yumesworld.blogspot.com/
http://villananna.blogspot.fi/
http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa
 http://www.art-amalia.com/blogi.htm
 http://pahkahullujapaatelmiajamuitamutinoita.blogspot.fi/
 http://not-the-life-i-ordered.blogspot.com
 http://rosvot.fi/slowshow

Ai niin ja ne normaalit kiertojuttu uhkailut tähän vielä. Ellet laita tätä viikon kuluessa eteenpäin sinua seuraa ainakin seitsemän vuoden epäonni, naapurin kissa katoaa tuhottuaan ensin kukkapenkkisi, naapurisi syyttää tietysti sinua katoamisesta ja heittää jätteensä portaillesi ja kaikkea muutakin kauheata.... jne...

T:Kaheliakka
http://kaheliakka.blogspot.fi/