Pesänrakennusvietti egyptiläisittäin

Mulle iski taas jonkinsortin sisustusinto päälle. Se meni maaniseen tilaan asti. Kaikki sai alkunsa, kun mieheni löysi kirpparilta papyruskäärön, jossa oli Horus ja niitä muita aiheeseen liittyviä hemmoja. Ihana oli papyruskäärö ja sain päähäni, että eteinen kaipaa välittömästi uudistusta ja siitä täytyy tehdä mausteinen, etninen ja egyptiläinen pläjäys. No kävin sitten pöllimässä pojan huoneesta egyptiaiheiset verhot naulakon eteen. Laitoin punataustaisen intiaaniaiheisenkorutaulun seinälle ja punakultaisen kaitaliinan kenkäkaapin päälle ja siihen pari ruukkua ja niitä Afrikkalaisia marakassisoittimia, jotka oikeasti ovat jotain kuivattuja hedelmiä. Vitsi, että muuten tuli kiva eteinen. Tottapuhuen innostuin vielä lisäämään seinälle ainaski 5 shamaanirumpua, että siitä tulikin sitten hyvin etninen kokonaisuus. Ne rummut ja inkkariteema sekä äitin maalaamat  pikkutaulut ja se egyptijutska kuullostaa varsin jänskältä yhdistelmältä ja sitä se kyllä onkin...Nyt koulutan lapsia laittamaan takit naulakkoon ja kengät riviin ja niitä tarkkaan aseteltuja kaulahuiveja ei saa käyttää!

Mies lukee pojille (10-, 9- ja 3-vuotiaat) Sinuhe Egyptiläistä. On ne kummaa sakkia nuo miehen puolen ihmiset. Vähä omituisia nekin siis jos minäkin -Pappa oli lukenut miehelleni Sinuhen jo 31 vuotta sitten...Hmmmm....Niitä Waltarin Mikan kirjoja on kiva kuunnella ääneen luettuna. Onneksi sentään en ihan Neferin tasolle pääse. Itseasiassa en sinne päinkään vaikka miehen mielestä olenkin feminiinisempi otus mitä hän aluksi luulikaan. Tulikin Neferistä mieleen, että Porvoossa oli kiva ravintola NeferNefer- bar nimeltään. Minä kun oon vähän hullu niin siitä ihanasta aterianautinnosta innostuen aikanaan lainasin kirjastosta Egyptiläisiä keittokirjoja ja kokkasin kookospalleroita ja kaikkea eksoottisia pöperöitä. Sitä kun aina innostuu. Nythän niitä vois taas kokata ja mennä sinne eteiseen eväsretkelle.