Meistä on kiva laulaa. Laulaminen rentouttaa ja siinä kehittyy kun vaan jaksaa laulaa. Isäntähän on laulanut ja soittanut koko ikänsä mutta minä ainoastaan penskana kuoroissa. Aikuisiällä en kovin ole uskaltanut suutani avata kun exä oli sitä mieltä että ei kannata...Lapsille jatkoin laulamista -lähinnä joululauluja unilauluiksi. Kerran kun olin hyvin vienolla äänellä laulelemassa jälleen unilauluja lapsille, Isäntä sattui kuulemaan. Lupasin hänelle vielä joskus laulaa ääneenkin...Siitä se sitten lähti. Ensin lauloin niitä tuttuja lauluja hiprakassa mökillä. Duettona saunassa vedettiin milloin Varpusta jouluaamuna tai Niin kaunis on maata (tietysti tippa silmäkulmassa).
Laulettiin myös lasten kanssa pleikkarilla Singstaria. Siitä pillastuttiin oikein kovasti kun huomattiin, että lapset olivat laulaneet exälässä isänsä ja uuden äitipuolensa kanssa ja siellähän oli saakeli hyviä pisteitä! Kerran laulettiin koko yö kun piti saada paremmat pisteet. Mehän ei olla yhtään kilpailuhenkisiä hahha!
Seuraava askel olikin hankkia tietokoneelle Ultra Songstar (vähä niinku singstar, mutta saa ladata vaikka monta sataa biisiä) ja mehän laulettiin...Sitten kun oltiin tarpeeksi laulettu olikin jännä lähteä kokeilemaan karaokea ihan ihmisten ilmoille. Sehän oli ihan kivaa illanviettoa saman henkisten ihmisten seurassa (paitsi ne mölisevät humalaiset ukot ja se nuori typykkä joka yritti iskeä Isäntää sillä aikaa kun minä olin lavalla, mur !!)
 |
| Meillä eräät on innostunu jo pienestä asti laulamaan |
Nyt ollaan otettu tavaksi pitää silloin tällöin ihan karaokeiltaa kotona. Aattelin höynätä Isännän tänään laulamaan. Bravuureita hänellä on Survivalin Eye of the Tiger, Eric Claptonin Layla, Iron Maidenin
Hallowed Be Thy Name ja sitte ihan näitä ihania kotimaisia klassikoita Loirin Lapin kesää jne. Minun laulut on tyypillisiä naislauluja niinkuin Barbra Streisandia ja Celine Dionia hehh ja ihan päättömästi kaikenlaista. (Oon jopa laulanu baarissa Baby One More Timen!! khöhöm...)
Pääasia ei suinkaan ole, että lallatellaan vaan se että lauletaan hyvin! Kyllä ahistaa jos ei olekkaan hyvä laulupäivä ja korkeat äänet jää kurkkuun. Sitten kimittää ja aivan kauheata on se. Aivan valtava infernaalinen päähänotto siitä seuraa!
Ainiin unohdin kokonaan...Vietettiin karaokeiltaa, mutta minun iltani meni lähinnä vauvaa imettäessä. Oiskohan joku tihennetyn imetyksen ja maidonlisäyksen ilta ollut. Ehkä joskus paremmalla onnistumisprosentilla pääsen tarttumaan mikkiin :)
VastaaPoistaHei Kati Johanna! Mukava lueskella tarinoitasi karaokesta; minua kiinnostaa kovastikin ihmisten karaokekokemukset ja varsinkin, se miten lajin aloittaminen on tapahtunut. Pidän yllä karaokeaiheista blogia ja vedän alottelijoille karaokekursseja. Näihin molempiin on kiva saada tietoa muualtakin, kuin omasta lähipiiristä. Millaisia kokemuksia ravintoloista ja vetäjistä? Mikä on mieleenpainuvin hetki tähän saaka karaoken parissa? Ja millaisia suunitelmia eteenpäin; kenties kisoja tai johonkin tapahtumaan osallistumista? Näistä kaikista olisi kiva tarinoida. Ohessa oma blogini, käy vilkaisemassa, onko siellä mitään sinua kiinostavaa: http://vinkkejakaraokelaulajille.wordpress.com/
VastaaPoistaMoi Enja! En ollut huomannut kommenttiasi ennen kuin nyt...Meidän suosikkipaikka oli entisessä kotikaupungissamme Kuopiossa Glorian kellari. Ehkä ihan tunnelman vuoksi. Esiintyjätkin olivat aivan laidasta laitaan nuotinvierestä laulajista melkein ammattilaisen kuulosiin. Kivaa oli, että kohtuudella siellä pääsi laulamaan. Kauhein kokemus oli kun päätin pokkana laulaa Nightwishin sleeping sunin...Oli kyllä varmasti kauheaa kuultavaa kaikille :) Mutta iltahan oli varsin rattoisa. Kyllähän se eka kerran yleisön edessä lauleskelu oli mielenpainuvinta. Ei kyllä ole kisaaminen käynyt mielessäkään :) Tällä hetkellä onnetonta kun parempi mikki on rikki. Käyn sivuillasi ehdottomasti!
Poista