sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sormusralli

Sormuksella ei ole alkua eikä loppua: se edustaa ikuisuutta ja täydellisyyttä.

Kotimme on 97-vuotias hirsitalo. Pitsihuvila. Ihana. Kaksinkertaiset valuneet ikkunalasit. Paljon valoa ja pirun kylmä talvella.  Menee aika paljon tuohta uuniin ja öljyyn. Nyt oli sen verran persaukisia, että mietin miten vois saada lisää pelinappuloita. Ajattelin vaihtaa kullan rahaksi: minun edellisen liiton kultasormukset lähetin kultapisteelle ja sieltä ihan 109 euroa tuli tilille! Ei paha, mutta itikan pissi itämeressä tässä tilanteessa.

Samana päivänä lähetin ukin ja mummin vuoden 1946 kultasormukset kultaseppämestarille. Hän tekee niistä mummille kultaiset korvarenkaat. Tekee noin 90 euroa, eli hienosti saan peitettyä kustannukset kulta rahaksi sormuksilla! Ukki on kuollut jo ja mummi vaalii hänen muistoaan hellästi ja haluaa kohdata vielä rakkaansa toisessa elämässä. Kaunista. Ikuisuus ja täydellisyys kohtasi heidän liitossansa.

Sormusrallin järjesti myös 19-vuotias kummipoikani. Hän pukeutui mustaan pukuun ja laittautui viimesen päälle hienoksi. Kutsui tyttönsä luokseen ja yhden todistajan läsnäollessa polvistui maahan hänen eteensä. Otti kihlasormuksensa taskusta ja laittoi sen tytön käteen ja lausui: "Olen jo hyvin pitkään halunnut sanoa nämä sanat sinulle...Tahdotko ex-tyttöystäväkseni"?

Pojan mielestä tämä oli hyvin eeppinen tapa jättää tyttöystävä tyttö ei varmasti traumoistansa selviä koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)