tiistai 11. helmikuuta 2014

Uusperheen elämää viime perjantaina

Meillä on yksi koti, jossa ihmiset ja kokoonpanot vaihtuu.

Perjantaina klo  9.00
Minä ja pienimmät tyttäret (meidän yhteiset lapset 3kk ja 2v10kk) lähtee minun kanssa seurakunnan perhekerhoon. Kerhossa imetän vauvaa ja yritän pysyä vilkkaan tyttäreni perässä. Hartaushetken aikana isompi tytär saa raivarit, koska en anna hänen kiivetä urkuihin tai mennä istumaan flyygelin päälle. Kaikki tuijottaa tietysti ja muiden lapset ovat kiltisti ja hartaasti istumassa ja kuulemassa Jeesusasioita. Isäntä jää yksin töihin kotikonttoriin. 10 ja 12- vuotiaat ovat tietysti koulussa.

Klo 12
Tullaan puolilta päivin kotiin ja kohta mummi eli äitini tuo kolmasluokkalaisen kotiin yllättäen (tyttö ei halunnut tullakaan bussilla). Samalla mummi tuo viikonlopun karkit, jotka kiireesti tytär lähtee jakamaan kuuteen pussiin tasan. Pikku kerhotyttö syö pinaattilettuja ja mansikkahilloa. Viitosluokkalainen poikani soittaa koulusta 14.10 ja ilmoittaa myöhästyneensä bussista ja pyytää hakemaan koulusta. No, lähden hakemaan koska isäntä on edelleen töissä kotikonttorissa. Laitan barbie-elokuvan soittimeen ja käsken 10-vuotiaan vahtia pikkusisariaan sen aikaa ja hakemaan iskän jos vauva herää tai pikkusisko tekee tuhmuuksia. Haen pojan ja kotona käsken isompien lasten pakata reput. Vanha ystäväni soittaa juuri kun olen katselemassa lasten reppuihin puhtaita kamppeita ja kertoo uusista rakkausasioistaan ja siitä, että hänen varhaisteini-ikäinen poikansa ei hyväksy, että äitillä on uusi mies.  Neuvon häntä kuuntelemaan sydämensä ääntä...

Klo 15
Nostan vauvan (joka nukkuu edelleen toppahaalari päällä - kylläkin haalari avattuna, ettei kukaan kuvittele lämpöhalvauksen vaaraa) turvakaukaloon ja pienen tyttären puen jälleen. Soitan exälle (isompien isälle), että myöhästytään 15 minuuttia tai jotain kohtaamispaikasta. Käyn kiireesti tankilla. 12-v. ei ehtinyt syödä välipalaa ja ilmoittaa, että on kova nälkä vaativaan sävyyn. Kipaisen hakemassa huoltikselta pillimehut ja kolmioleivät. Sitten päästään matkaan. Meillä on sovittu lasten isän kanssa, että ajetaan molemmat semmonen 35 km suuntaansa ja vaihdetaan lapset vanhan kaupan pihalle siinä suurinpiirtein puolessa välissä. Ajelen siinä ja kyselen lasten koulukuulumisia. Kokeet on menny hyvin ja kirjat on mukana seuraavia kokeita varten. Jee. Perillä saan lapsilta +halaukset ja he lähtevät isänsä mukana viikonlopun viettoon. Heidän isän perheeseen kuuluu myös äitipuoli (ragettaja niinkuin 12-v. häntä kutsuu) ja 2 pienempää sisarusta.

Klo 16
Käännän auton nokan kotia kohti ja vauva alkaa känistä. Tietenkään ei auta kuin pysähtyä seuraavalla paikkakunnalla syöttämään vauva. kohta 3-vuotias tyttö vinkuu ja kitisee, joten annan hänelle käteen puhelimen johon laitan kiireesti Muumilaakson tarinan youtubesta. Syötän siinä naapuripaikkankuntamme Alkon parkissa vauvaa ja kattelen kummissani, miten pikkukylällä on paljon porukkaa perjantai-iltapäivänä liikkeellä ja varsinkin viinakauppaan tuntuu olevan kova kiire kaikilla. Kohta ikkunaan koputetaan ja siellä kurkistelee karvahattuinen mies. Ajattelen, että se töllistelee rintaruokintaani siinä, mutta setä huitoo ja lopulta piilotan rintani ja laitan syönnin keskeytyksestä itkevän vauvan kaukaloon nousen autosta ja kysyn mitä asiaa. Mies ilmoittaa ystävällisesti, että hippibussimme takaovet on auki. Minä kauhuissani katsomaan niin ovet ovat huonosti kiinni (raollaan) mutta kiinni kuitenkin. Pamautan ovet paremmin kiinni ja kiitän karvareuhkasetää huolenpidosta! Menen jatkamaan vauvan imettämistä ja harkitsen vakavasti, että käyn itsekin ostamassa viiniä. Luovun huokaisten ajatuksesta, koska en voi oikein jättää lapsia autoon ja mukaan ottaminen tuntuu ylivoimaiselta juuri sillä hetkellä. Ajan siis kotiin.

Klo 17
Kotipihalla on tutun näköinen auto eli mummupappa ennätti ennen minua. He ovat hakeneet pojat ja tuoneet ne meille niinkuin yleensäkin joka toinen perjantai. Aivan mahtava apu meille, ajomatkaa on kuitenkin edestakaisin 300 km. Voi sitä riemua kun kerhotyttö ja eskaripoika kohtaa. Ja heti leikkimään. Isot pojatkin eli 12-ja 13-vuotiaat käyvät morjestamassa ja menevät sitten yläkertaan lasten valtakuntaan peliensä kimppuun. Isäntä on keittänyt kahvit. Istutaan hetkeksi mummupapan kanssa kahville kuulumisia vaihtamaan ennen kuin hekin lähtevät takaisin kotimatkalle. Isäntä on saanut tehtyä viikon työt loppuun ja pyytää minua tekemään jossain välissä raportin.

Klo 18
Lähden käymään yksin kauppa-asioilla. Muistan myös käydä apteekissa. Ostan kaiken muun tarpeellisen ohella biotiinia siinä toivossa, että hiusten lähtö vähenisi. Todennäköisesti imetys ja sairastelu on vaikuttanut hiusten lähtöön. Biotiini saattaa jopa auttaa kynsiini, jotka ovat puoliksi irti sen antibioottiallergisenreaktion vuoksi. Kaupasta ostan vielä kynsiliimaa, että saan liimailla repsottavat kynnet paikoilleen. Kello on jo seitsämän kun lopulta palaan...Liimailen kynsiä ja käyn isomman tyttären kynsilakkapussista lainaamassa lakkaa. (miten sillä voi olla 30 pullollista lakkaa???)

Loppuilta referoidaan, koska vauvalla tuntuu olevan nälkä:

Neljän villinä käyvän lapsen iltapalat ja iltatoimet ja tietysti vauvan hoitamiset ja syötöt. Lopulta lysähdän sängylle isännän kainaloon katsomaan illan The Voice of Finland jakson nauhalta. Nukahdan ja onneksi vauva antaa nukkua koko yön.

Valitsin tämän kuvan, koska mehän ollaan kuin Barbaperhe 7 lasta ainaskin on...Sitä en tiedä onko kaikki biologisia vai ei...

 Marsispossusta (upea leivontablogi) löytyy ohjeet noiden ihastuttavien leivosten valmistamiseen 

                                                                        Linkki:
                                                                     Barbaperhe   



Ihana tuo Barbapapa...Niin rakastuneena siinä. Vaikka lapsia on 7 !!


2 kommenttia:

  1. Lösin blogisi ja lueskelin sitä antaumuksella. Voin jotenkin niin samaistua hetkiin ja tilanteisiin:) meillä hieman erilainen uusperhe kuvio, mutta lapsia mahtuu tähänkin sarjaan ihan mukavalla intensiteetillä.

    VastaaPoista
  2. Kiva, että nyt minulla on yksi lukijakin (joku muu kuin kaveri tai sukulainen) :)

    VastaaPoista

Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)