keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Uusperheen arkea eräänä keskiviikkoiltana

Raportti täältä kylpyhuoneesta...oon ihan pikkuisen väsynyt joten älkää säikähtäkö jos teksti on hieman levotonta.

"Lisäää vaahtoa, äitiii!!! Äiti!! Äiti anna lisää vaahtoa!!!!"
"Äitiii, taitinko litää paahtoaaa"
"Äitiii kato! Olen vaahtopää Hilda!"
"Niin ito loikkuu keikkuu, poit poit minun paahto, ikioma. Äiti kato minä uitkentelen!"
...ja sitten uudella taktiikalla (anovalla äänellä): "saiisinko lisää vaahtoa?...No hyvä on sitten.

Kaksi pikku tytärtä (2 ja 4-vuotiaat) kylpee niinkuin joka keskiviikkona. Vaahtoa pitää olla ihan liikaa. Leluja pitää olla. Sitten läträtään ja huudetaan. Leikitään että ammeet on metsän lampia ja niissä uidaan ja ollaan rannalla.

Yleensä samaan aikaan minulla on pyykkien lajittelu ja viikkaustuokio. Nyt ei näköjään.  Ei sen puoleen se olisi kyllä tarpeellisempaa puuhaa. Edessäni on täysi pyykkitelineellinen vaatteita. Telineellä on sikin sokin isännän T-paitaa, tyttären hameita, tyynyliinoja, balettimekko, ja näköjään reikäisiä pörrösukkia!! (hmmm...kenties talven varalle?) Saunan nurkassa lauteilla on iso läjä puhdasta lajittelematonta mustaa pyykkiä. Huppareita on nätisti saunan oven päällä ja saunassa pyykkinarut notkuu pyykkiä. Takanani on aivan valtava kasa pesemätöntä lakanoita ja pyyhkeitä Ei voi mitään. Pyykkiä vaan kertyy 9 hengen taloudessa enemmän kuin ehtii pesemään ja säännöllisesti meillä käy yökylässä teinien kavereitakin tai meidän kavereita!

Sitten se lajittelu ja miettiminen kenen teinin sukka tämä on?? Jos tyypeillä on kaikilla kengän numero 41? 11-vuotiaan tyttären ja pikkutyttöjen sukat nyt tunnistaa ihan värienkin puolesta. Ja 8-vuotiaan pojan sukat on kuitenkin pienempiä kuin isompien poikien. Isännän 43-45 kokoinen sukka erottuu joukosta. Minulla ei ole sukkia. Olen paljasjalkainen nainen. No on mulla niitä reikäisiä pörrösukkia...talvenvaralle.

Oon miettinyt jo monta vuotta että jokaisella olisi oma pyykkikori ja sitten aina pesisi yhden tyypin pyykit kerrallaan. Ehkä ne sukatkin pariutuisi helpommin jos ne ei hukkuisi pyykkikoriin. Mutta ei ole saanut aikaiseksi. Ehkä tämä kirjoittaminen käynnisti prosessin epäkäytännöllisen äipän pyykin esikäsittelyn funktionaalisen aikakauden. Ken tietää?

Syötiin maittava ilta-ateriakin nam nam. Löysin nimittäin kaapin uumenista nuudelipaketteja ja paistoin makkaraa lisukkeeksi. Sitten vaan puikot käteen. Eksoottista. Lapsille menee kaikki ruoka paremmin jos niitä syödään puikoilla. Isäntä sai eilen jonkun kanakohtauksen. Toi kaupasta 1400 g tulisia kanan koipia ja kokonaisen uunibroilerin. Sitten katsottiin illan kähmässä Dreddiä (joka oli b-luokan scifipolliisi leffa) ja dippailtiin niitä kanajuttuja. Tänään iltapalaksi varmaan se kokonainen kana sitten...huhhuh.
Nuudelia puikoilla ja sormin

Kohta saalistan nuo vaahtohirviöt kylvystä ja asettelen ne isänsä kainaloon sohvalle kuuntelemaan jotain satukasettia ja mutustamaan paahtoleipää iltapalaksi. Sitten ne riehuu vielä ennen nukkumaanmenoa. Sitten uhkailen että tontut kurkkii ja laitan meditaatiounimusiikkia you tubesta. Kait ne yleensä nukahtaa siinä yhdeksän kieppeissä. Iskän pitää antaa hapersuleja (superhaleja) ja istua 4-vuotiaan sängyssä jutustelemassa sillä aikaa kun minä kiikutan 2-vuotiasta sadannen kerran takaisin omaan sänkyyn.

Ennustus: klo 20.55 jompikumpi isommista kotona olevista muksuista saa päähänsä että minun pitää auttaa läksyissä, kuulustella kokeisiin, korjata reppu, kontaktoida koulukirja tai käydä kaupasta hakemassa jotain hirmu tarpeellista. Meillä on nimittäin sovittu sääntö että äitiä saa häiritä ennen yhdeksää koulu ym. tärkeillä asioilla. Sen jälkeen olkoonsa vaikka algebran sulkeiset niin ei auta. (tai tottapuhuen lipsun säännöstä alvariinsa koska olen niin heikko luonne) Äipän on joskus levättävä. Haluaa keittää iltateetä ja lukea jotain hyvää kirjaa. Tai soitella vaikka djempellä tai kitaralla. Tai maalata. Tai vaan tuijottaa tyhjyyteen. Aivot pehmeänä. Hiljaisuudessa. Ihanaa. Kukaan ei kilju, pölötä, mölötä, vaadi, riehu, meuhkaa...On vain väsyneet vanhemmat jotka ovat selvinneet jälleen voittajina yhdestä päivästä. Ajan virrassa. Hilda huokailee ja hihittelee ammeessa että "Olo on kuin rentoutuneella karhulla". No hyvä että edes jollain on rentoutunut olo...

Idyllinen kylpyhuoneemme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos joku kommentoisi joskus jotain :)